Euroopan turvallisuus alkaa satamista

Tuntuisiko sinusta mukavalta, jos tuntemattomalla ihmisellä olisi kotisi avaimet? Luultavasti en. Silti kaikkialla Euroopassa annamme vieraiden valtioiden pitää hallussaan avaimia etuoveemme - satamiimme - ja valvoa pääsyä talouksiemme portteihin.

Euroopan satamat ovat keskeisiä kilpailukyvyllemme, turvallisuudellemme ja kestävyydellemme. Ne käsittelevät yli 74 prosenttia ulkomaankaupasta ja tukevat yli 423 000 suoraa työpaikkaa. Satamat palvelevat myös 395 miljoonaa matkustajaa vuosittain ja tukevat talouskasvua, puolustusvalmiutta ja energiamurrosta.

Satamia ei voida enää pitää neutraaleina kaupallisina tiloina. Eurooppa on aivan liian kauan hyväksynyt sen, että ulkomaiset hallitukset ja valtioon sidoksissa olevat yritykset voivat investoida ja omistaa osuuksia joistakin strategisesti tärkeimmistä satamistamme. Olemme antaneet ulkopuolisille toimijoille suoran pääsyn kriittiseen infrastruktuuriin. Kiina on esimerkki siitä, mikä on vaakalaudalla. Pekingin kolmella suurimmalla satamainvestoijalla - valtion omistamilla COSCO:lla ja China Merchants Portsilla sekä hongkongilaisella CK Hutchisonilla - on vähemmistö- tai enemmistöosuuksia noin 30 EU:n satamaterminaalissa. Näihin kuuluvat terminaalit EU:n vilkkaimmissa satamissa: Rotterdamin, Antwerpenin ja Hampurin satamat. Vesipatjailmiön välttämiseksi tarvitaan eurooppalaista lähestymistapaa.

On aika lopettaa naiivius: yhä kilpaillummassa geopoliittisessa ympäristössä riippuvuus ulkomaisista investoinneista kriittiseen infrastruktuuriin herättää vakavia kysymyksiä turvallisuudesta, avoimuudesta ja kestävyydestä.

Kyse ei kuitenkaan ole vain geopolitiikasta. Satamat, joiden valvonta on heikkoa, ovat satamia, joissa rikollisverkostot viihtyvät. Eurooppa on jo nyt maailman suurin kokaiinimarkkina-alue, ja valtaosa siitä saapuu meriteitse juuri niiden terminaalien kautta, joiden valvontaa olemme menettämässä. Tällä hetkellä tiukempi valvonta yhdessä satamassa vain siirtää ongelmia toiseen satamaan. Tarvitsemme parempaa yhteistyötä, tiedonvaihtoa ja nopeita toimia, jotta voimme estää rikollisverkostoja hyödyntämästä satamiamme. Satamien läpinäkymätön hallinnointi on myös riski yleiselle turvallisuudelle.

Siksi PPE-ryhmä on suhtautunut myönteisesti Euroopan komission aiemmin tänä vuonna esittämään satamastrategiaan. Komission strategiassa siirrytään vihdoin seuraavalle tasolle ja käsitellään turvallisuuskysymyksiä, jotka ovat tähän asti puuttuneet eurooppalaisesta satamapolitiikasta. Siinä keskitytään oikeutetusti ulkomaiseen omistukseen liittyviin riskeihin ja sen varmistamiseen, että jäsenvaltiot voivat taata pääsyn ja toiminnan valvonnan.

Todelliset haavoittuvuudet eivät liity ainoastaan siihen, kuka omistaa terminaalit. Kyse on myös siitä, kuka niitä valvoo, kuka hallinnoi tietoja ja kuka toimittaa ohjelmistot ja laitteistot. Kiina on selkeä esimerkki siitä, miten nämä kerrokset voivat aiheuttaa riskin: se yhdistää kaupallisen laajentumisen tiedusteluun, pakkokeinoihin, vakoiluun, sabotaasiin ja jopa sotilaslogistiikkaan ja osoittaa, miten vaikutusvalta voi ulottua kauas muodollisen omistuksen ulkopuolelle.

Meidän on varmistettava, että satamamme pysyvät täysin turvallisina estämällä ulkomaisen lisäomistuksen syntyminen ja sulkemalla ulkomaiset toimijat pois operatiivisesta valvonnasta. Tuonti- ja vientihäiriöiden riski on liian suuri, eikä aikaa ole hukattavaksi.

Samalla olemme ylpeitä siitä, mitä satamamme tuovat Euroopalle, ja haluamme, että ne pysyvät kilpailukykyisinä. Tämä ei tarkoita, että kääntäisimme selkämme investoinneille. Oikein arvioituna ne voivat auttaa nykyaikaistamaan satamiamme ja luomaan työpaikkoja. Tavoitteena ei ole sulkeutua, vaan varmistaa, että avoimuus ei koskaan vaaranna itsenäisyyttämme.

Euroopan satamat ovat energiakuljetusten ja kriittisten raaka-aineiden tärkein maahantulopaikka, ja ne ovat keskeisiä energiavarmuutemme kannalta. Jokainen aurinkopaneeli, tuuliturbiini ja sähköajoneuvo on riippuvainen meritse saapuvista materiaaleista. Ilman niitä energiamurrosta ja riippumattomuutta ei voida taata.

Lopuksi totean, että on elintärkeää, että meillä on nyt hätäjarru. Jos jokin ulkomainen valtio käyttää satamiemme hallintaa poliittiseen painostukseen Euroopassa, hallituksilla on oltava selkeä oikeudellinen mekanismi, jonka avulla ne voivat ottaa hallinnan nopeasti takaisin.

Olemme saaneet julman opetuksen riippuvuudestamme venäläisestä kaasusta. Hinnat nousivat. Perheiden oli vaikea maksaa lämmityslaskujaan. Emme voi jatkaa unissakävelyä samoihin ansoihin. Satamamme ovat portit Eurooppaan, joten meidän on lakattava antamasta avaimia pois.