Euroopan on lakattava pelkäämästä reagoimista

Venäjän hybridisota Eurooppaa vastaan ei alkanut sen täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan, eikä se alkanut myöskään viime vuosina. Kremlin tiedustelupalvelut ovat toteuttaneet vihamielisiä operaatioita ympäri Eurooppaa siitä lähtien, kun Vladimir Putin nousi valtaan.

Eurooppa on liian kauan jättänyt reagoimatta asianmukaisesti. Jotkut ovat pelänneet, että voimakkaampi vastaus provosoi Moskovaa. Mutta on tapahtunut päinvastoin. Kreml tulkitsee epäröinnin ja eskaloitumisen pelon heikkoudeksi, mikä kannustaa uusiin hyökkäyksiin. Jokainen heikko vastaus opettaa Kremlille, että se voi koetella seuraavaa rajaa ja aiheuttaa lisää häiriöitä ja kaaosta yhteiskunnissamme ilman, että se joutuu kohtaamaan riittävän vakavia seurauksia käyttäytymisensä muuttamiseksi. Putin menee niin pitkälle kuin hänelle annetaan mennä. Pelko tilanteen kärjistymisestä ei ole estänyt kärjistymistä: se on päinvastoin rohkaissut siihen.

Eurooppa on Venäjän hybridisodankäynnin kohde, joka on muuttumassa yhä vähemmän hybridiksi. Siinä yhdistyvät sotilaalliset ja ei-sotilaalliset keinot, jotka on usein suunniteltu pysymään avoimen aseellisen konfliktin kynnyksen alapuolella, mukaan lukien kyberoperaatiot, disinformaatio, taloudellinen pakottaminen, sabotaasi ja muuttoliikkeen käyttäminen aseena. Raja hybridisodankäynnin ja perinteisen sodankäynnin välillä on hämärtynyt. Kuulemme päivittäin sabotaasiteoista ja sabotaasiyrityksistä infrastruktuuriamme kohtaan sekä ilmatilaamme tunkeutuvista droneista, jotka ovat jopa täynnä räjähteitä, kuten Leipzigissa. Vaalien alla venäläiset kyberhyökkäykset ja disinformaatiokampanjat kiihtyvät. GPS-häirintä ja -väärentäminen ovat arkipäivää Euroopan itäisillä raja-alueilla. 

Venäjä on edelleen suurin uhka Euroopan demokraattiselle yhtenäisyydelle. Se kohdistaa hyökkäyksensä meitä vastaan tiedon manipulointin ja hybridisen puuttumisen keinoin. Käyttämällä satoja tuhansia väärennettyjä sosiaalisen median tilejä, erityisesti vaalien aikaan, se pyrkii vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin, kuvaamaan Venäjää vahvana ja voittamattomana sekä vahvistamaan Kremliä suosivia narratiiveja ja ehdokkaita.

Venäjä ei toimi yksin: sillä on kumppaneita autoritaarisissa valtioissa, kuten Valko-Venäjällä, Kiinassa, Iranissa ja Pohjois-Koreassa. Esimerkiksi Valko-Venäjä on käyttänyt muuttoliikettä aseena EU:n rajoilla, ja vuonna 2024 kirjattiin yli 36 000 koordinoitua rajanylitysyrittämistä. Itämerellä Kiinaan liittyvät alukset ovat olleet osallisina tapauksissa, joissa on vahingoitettu kriittisiä data- ja sähkökaapeleita.

Venäjälle, sen liittolaisille ja edustajille on asetettava todellisia seuraamuksia, ei pelkästään tuomittava niitä. Tarvitsemme yhteisen uhkakuvan, vahvempia välineitä, parempaa valmiutta, todellista operatiivista kapasiteettia ja tahtoa käyttää niitä. Jäsenvaltion suvereniteetin rikkomiseen on vastattava tehokkailla vastatoimenpiteillä.

EU:n jäsenvaltioiden on vielä kehitettävä koordinoitu vastaus hybridisotaan kansallisella tasolla, Euroopan tasolla ja tarvittaessa yhdessä Naton kanssa.

Euroopan itäinen sivusta on sen ensimmäinen puolustuslinja, ja meidän on pantava nopeammin täytäntöön Eastern Flank Watch -aloite, jonka tarkoituksena on vahvistaa valvontaa ja puolustusta unionin rajoilla Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa.

Meidän on myös otettava käyttöön tiukempia sääntöjä EU:hun saapuville Venäjän passin haltijoille. Vähimmäisvaatimuksena on kieltää maahantulo kaikilta, jotka palvelevat Venäjän turvallisuus- ja tiedustelujärjestöissä, mukaan lukien entiset jäsenet, jotka ovat taistelleet Ukrainassa. 

EU:n on käytettävä taloudellista ja diplomaattista vaikutusvaltaansa estääkseen Venäjän tosiasiallisen laivaston toiminnan ja pakotteiden kiertämisen. Näiden alusten omistajia ja operaattoreita on rangaistava. Lisäksi kriittisen vedenalaisen infrastruktuurin (CUI) vahingoittamisesta aiheutuvia seuraamuksia on kiristettävä merkittävästi, jotta ne toimisivat tehokkaana pelotteena. 

Tarvitsemme parempaa tiedustelutietojen jakamista, lisää resursseja disinformaation torjumiseen ja kriittisen infrastruktuurimme vahvempaa suojelua. Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin pakotteita, jotka iskevät Venäjän talouden ytimeen. 

Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen alusta lähtien EPP-ryhmä on vaatinut päättäväisiä pakotteita, mutta neuvoston vaiheittainen lähestymistapa oli hidas, ja Venäjän taloudella oli aikaa sopeutua. Kremlin propaganda väittää, että pakotteet eivät toimi. Tämä on väärin. Pakotteet toimivat, mutta ne edellyttävät tiukempaa täytäntöönpanoa ja rohkeampia toimenpiteitä.

Heinäkuussa EU hyväksyi^21. pakotteiden paketin Venäjää vastaan. Vuoden loppuun mennessä venäläisen nesteytetyn maakaasun (LNG) tuonti EU:hun kielletään, ja putkikaasun tuonti lopetetaan asteittain 30. syyskuuta 2027 mennessä. Euroopan parlamentti tiukensi Euroopan komission alkuperäistä ehdotusta öljyn ja öljytuotteiden tuontikiellosta päättämällä pitkäaikaisista sopimuksista aikaisemmin kuin alun perin ehdotettiin. 

Nämä ovat tervetulleita päätöksiä, mutta lisää on tehtävä. Euroopan parlamentin ehdotukset on esitetty mietinnössä, jonka täysistunto hyväksyi 16. syyskuuta. Eurooppa voi olla vahva, jos se haluaa. Tätä päättäväisyyttä haastaa kuitenkin valtava, valheellinen venäläinen propagandakoneisto. 

Eurooppalaisten johtajien on lakattava pelkäämästä toimenpiteitä, joita tarvitaan turvallisuutemme puolustamiseksi. Ukraina on tänä päivänä esimerkki puolustautumisen ja voittamisen tahdosta. Samoin ovat Moldova ja Armenia, jotka ovat joutuneet kohteeksi massiivisille hybridi-iskuille, joissa on käytetty kaikkia Moskovan arsenaalin keinoja, ja joiden johtajat ja kansalaiset ovat siitä huolimatta pysyneet lujina.