Lasten ei pitäisi joutua taistelemaan algoritmia vastaan

Kehotamme lapsia laskemaan puhelimensa kädestään. Lopettamaan selaamisen. Viettämään vähemmän aikaa verkossa. Kehotamme vanhempia asettamaan rajoituksia ja kouluja opettamaan vastuullista käyttöä.

Samalla annamme heille sovelluksia, jotka on suunniteltu tekemään niiden käytön lopettamisesta mahdollisimman vaikeaa.

Loputon selaaminen poistaa luonnollisen kohdan, jossa voisimme pysähtyä. Automaattinen toisto käynnistää seuraavan videon ennen kuin olet ehtinyt päättää, haluatko katsoa sitä. Ilmoitukset kutsuvat sinua jatkuvasti takaisin. Suositusjärjestelmät oppivat, mikä kiinnittää huomiosi pisimpään, ja tarjoavat sinulle lisää samaa sisältöä.

Nämä eivät ole sattumanvaraisia ominaisuuksia. Ne ovat osa liiketoimintamallia, joka perustuu käyttäjien pitämiseen alustalla mahdollisimman pitkään. Itse asiassa 97 prosenttia EU:n kuluttajien suosituimmista sovelluksista käyttää vähintään yhtä niin sanottua ”pimeää mallia” (dark pattern), eli suunnitteluelementtiä, joka voi ohjata tai vaikuttaa valintoihin, joita teemme verkossa. 

Aikuiset kamppailevat tämän kanssa. Ei pitäisi olla yllätys, että lapsetkin kamppailevat.

Yli 80 prosenttia nuorista eurooppalaisista käyttää sosiaalista mediaa päivittäin. Yli joka kymmenennellä nuorella on merkkejä ongelmallisesta sosiaalisen median käytöstä. Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan yli kolmasosa 15-vuotiaista viettää yli kolme tuntia päivässä sosiaalisessa mediassa. Tiedot osoittavat myös yhteyden intensiivisemmän käytön ja ahdistus- ja masennusoireiden useamman raportoinnin välillä.

Tämä ei todista, että sosiaalinen media olisi sinänsä haitallista lapsille. Se tarjoaa nuorille pääsyn tietoon, koulutukseen ja luovuuteen. Kysymys ei siis ole siitä, pitäisikö lasten kasvaa teknologian parissa. He kasvavat jo siinä. Todellinen kysymys on, millaisessa digitaalisessa ympäristössä olemme valmiita antamaan lasten kasvaa.

Syyskuun täysistunnossa Euroopan parlamentti hyväksyi mietinnön sosiaalisen median ja verkkoympäristön vaikutuksista nuoriin. EPP-ryhmä tuki mietintöä, koska vastuuta lasten turvallisuudesta verkossa ei voida siirtää yksinomaan lapsille ja heidän vanhemmilleen.

Vanhemmilla on tärkeä rooli. Myös kouluilla on roolinsa. Lasten on opittava tunnistamaan manipulointia, väärää tietoa ja haitallista sisältöä. Heidän on ymmärrettävä, miten algoritmit muokkaavat sitä, mitä he näkevät, miten suojata henkilötietojaan ja miten heidän käyttäytymisensä verkossa vaikuttaa muihin.

Vanhempi ei kuitenkaan voi suunnitella algoritmia uudelleen. Vanhempi ei myöskään voi poistaa käytöstä alustaan sisäänrakennettuja ominaisuuksia tai valvoa jokaista sisältöä, johon lapsi altistuu. Myös alustojen on kannettava vastuunsa.

EPP-ryhmä haluaa siksi, että turvallisuus sisällytetään osaksi lasten käyttämiä palveluita. Lasten turvallisuus on sisällytettävä digitaalisiin palveluihin alusta alkaen, eikä sitä pidä tarjota lisäasetuksena, jonka vanhempien on löydettävä ja otettava käyttöön.

Lasten tileillä automaattisen toiston tulisi olla oletusarvoisesti pois päältä. Loputonta vieritystä tulisi rajoittaa. Ilmoituksia tulisi rajoittaa. Lapsia tulisi kehottaa pitämään taukoja, ja heille tulisi tarjota yksinkertaisia tapoja nollata uutisvirtaansa. Heidän tileillään tulisi olla oletusarvoisesti tiukimmat tietosuoja-asetukset, eikä heidän henkilötietojaan tulisi käyttää heidän profiloimiseensa kohdennettua mainontaa varten. 

Mikään tästä ei estäisi nuoria nauttimasta sosiaalisesta mediasta. Se vain lopettaisi sen, että maksimaalista sitoutumista pidetään oletusarvona.

Tässä keskustelussa on toinenkin osa, jota emme voi sivuuttaa. Noin joka kuudes lapsi Euroopassa on kokenut verkkokiusaamista. Verkossa syntyvät konfliktit seuraavat lapsia luokkahuoneisiin, koteihin ja ystävyyssuhteisiin, aivan kuten koulussa alkavat ongelmat voivat jatkua puhelimessa vielä kauan koulupäivän päättymisen jälkeen. 

Lapselle ei silloin ole turvallista paikkaa eikä hetkeä, jolloin kiusaaminen loppuisi.

Tällaisissa tilanteissa lasten ja vanhempien on tiedettävä, mistä he voivat hakea apua. Safer Internet -keskusten neuvontapuhelimet tarjoavat luottamuksellista ja ammattimaista tukea, minkä vuoksi niiden pitkäaikainen ja kestävä rahoitus on varmistettava.

Tuki vahingon tapahtumisen jälkeen on välttämätöntä, mutta niin on myös ennaltaehkäisy. Siksi EPP-ryhmä haluaa myös vahvempaa digitaalista ja mediakasvatusta. Lasten tulisi ymmärtää, miksi ihmiset käyttäytyvät toisinaan eri tavalla näytön takana ja miksi empatia on verkossa yhtä tärkeää kuin kasvotusten. Vanhemmat ja opettajat tarvitsevat myös käytännön apua ymmärtääkseen, mitä alustoja lapset käyttävät, ja tietääkseen, mitä tehdä, kun jokin menee pieleen. 

Eurooppa ei aloita tyhjästä. Meillä on jo sääntöjä, jotka kattavat tietosuojan, verkkopalvelut, mainonnan ja tekoälyn. Sääntöjen täytäntöönpano on kuitenkin edelleen epätasaista, ja aukkoja on edelleen olemassa. 

EPP-ryhmän lähestymistapa ei ole sääntelyä sääntelyn vuoksi. Olemassa olevia sääntöjä on ensin pantava asianmukaisesti täytäntöön. Jos todellisia aukkoja on edelleen, erityisesti riippuvuutta aiheuttavan ja manipuloivan suunnittelun osalta, ne tulisi tukkia ilman, että jo olemassa olevaa lainsäädäntöä päällekkäistetään. 

Uuden lain säätäminen ei sinänsä ole menestyksen mittari. Tärkeää on se, kohtaako lapsi avatessaan sovelluksen turvallisemman ympäristön.

Liian kauan keskustelu on käytännössä pyörinyt seuraavanlaisissa kehotuksissa: käytä puhelinta vähemmän, selaa vähemmän, ole varovainen mitä klikkaat. Nämä ovat hyödyllisiä neuvoja. On kuitenkin kohtuutonta vaatia lapsilta riittävää itsehillintää vastustamaan tuotteita, jotka on tarkoituksella suunniteltu kiinnittämään heidän huomionsa.

Lapsilla on vastuuta verkossa. Samoin vanhemmilla ja kouluilla. 

Vastuun on oltava suhteessa valtaan. Ja suurin valta digitaalisen ympäristön muokkaamiseen on sen luoneilla yrityksillä.