Euroopassa tarvitaan 10 miljoonaa uutta asuntoa

10 miljoonaa. Juuri niin monta uutta asuntoa Eurooppa tarvitsee tulevina vuosina asuntokriisin ratkaisemiseksi. Asuntojen saatavuuden puute on muodostunut merkittäväksi ongelmaksi koko EU:ssa, ja se vaikuttaa ihmisten elämään sekä heikentää unionimme kilpailukykyä. Emme rakenna tai kunnosta tarpeeksi, emmekä tee sitä riittävän nopeasti. Euroopan parlamentti perusti ensimmäisen asuntokriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan, jolla oli yksi tehtävä: laatia Euroopan ensimmäinen etenemissuunnitelma tämän haasteen kiireelliseksi ratkaisemiseksi.

Tuloksena syntynyt mietintö, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä viime maaliskuussa, esittää selkeän etenemissuunnitelman: vahvistetaan yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa, vauhditetaan asuntojen rakentamista ja kunnostamista, parannetaan julkisen ja yksityisen rahoituksen saatavuutta, kehitetään kohdennettuja toimia eniten apua tarvitseville ja parannetaan tietojen jakamista.

Todellinen haaste on siirtyä monitasoisesta koordinoinnista käytännön toimiin ja puuttua ongelman ytimeen: asuntopulaan. On kiireellisesti ratkaistava tämä 10 miljoonan asunnon valtava vaje. Luvut eivät yksinkertaisesti täsmää. On väistämätöntä, että hintoihin kohdistuu voimakasta nousupainetta. Parlamentin mietinnössä ei ainoastaan esitetä syitä, vaan tarjotaan myös konkreettisia toimenpiteitä tilanteen kääntämiseksi.

EU:lla on käytettävissään välineitä. Tiedämme, että sääntelyn yksinkertaistamisprosessin edistäminen on välttämätöntä. Liiallinen byrokratia tukahduttaa rakennusalaa. Meidän on asetettava etusijalle asuntorakentamisen yksinkertaistamispaketti ja rakennuspalvelulaki. Meidän on saatava maata rakentamiseen. Meidän on nopeutettava lupamenettelyjä. On sietämätöntä, että rakennuslupahakemusten käsittely voi kestää jopa kaksi vuotta ennen kuin päätös tehdään. Verotaakkaa on kevennettävä. Ehdotamme arvonlisäverodirektiivin uudistamista, jotta erittäin alennettua verokantaa voitaisiin soveltaa. Meidän on edistettävä innovaatioita rakennusalalla: teollistaminen, modulaarinen tai esivalmistettu rakentaminen voivat auttaa ratkaisemaan ongelman. Oikeusvarmuus on välttämätöntä kiinteistömarkkinoille.

Jos aiomme vakavasti korjata alijäämän ja rakentaa 10 miljoonaa asuntoa, meidän on mobilisoitava pääomaa. Julkiset varat eivät koskaan riitä. Yksityisten investointien houkutteleminen on elintärkeää. Meidän on varmistettava, että luottoa ohjataan pienille ja keskisuurille rakennusyrityksille. Meidän on edistettävä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia. Euroopan rahastoilla on tärkeä rooli Euroopan investointipankin ja ilmoitetun yleiseurooppalaisen asuntoinvestointialustan kautta. 

Parlamentin kanta on selkeä: meidän on ryhdyttävä toimiin tarjonnan ja rahoituksen suhteen. Euroopan komissiolla on huomattavat toimintamahdollisuudet. Mitä siis puuttuu? Poliittista tahtoa, tervettä harkintaa ja päättäväisyyttä saada asiat toteutettua. Komission ensimmäinen ehdotus asuntokriisin ratkaisemiseksi ei osu maaliin. Komissio esitteli 9. syyskuuta alustavan toimenpidepaketin, joka sisälsi joukon suosituksia jäsenvaltioille sekä lainsäädäntöehdotuksen kohtuuhintaisesta asumisesta. Suosituksista on syytä nostaa esiin muutamia: rakennuslupien ja toimilupien myöntämisprosessien nopeuttaminen, rakennusaikojen lyhentäminen 60 päivään, nuorten asunnonhankinnan helpottaminen sekä eurooppalaisen rahoituksen parempi hyödyntäminen. Kuulostaa hyvältä, mutta toistaiseksi ne ovat vain suosituksia.

Paketin toinen ehdotus, niin sanottu kohtuuhintaisen asumisen laki, on kuitenkin täydellinen pettymys. Sen tavoitteena on säännellä lyhytaikaista matkailumajoitusta ilman, että selvennetään, miten se auttaisi ratkaisemaan asuntokriisiä, vaan sen sijaan ehdotetaan rajoituksia toisen asunnon tai pääasiallisena asuinpaikkana käyttämättömän maan ostamiselle. Tällaiset ajatukset ovat suoraan ristiriidassa joidenkin Euroopan hankkeen perusperiaatteiden, kuten yksityisomaisuuden suojan, vapaan kilpailun ja markkinatalouden, kanssa. Eikä siinä kaikki: kyseessä on toimenpide, jota on jo kokeiltu muissa maissa: Ranska ja Sveitsi ovat kaksi esimerkkiä. Erilaisten tutkimusten mukaan tällaiset toimenpiteet saattavat hillitä hintoja osittain, mutta niillä on myös kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja taloudelliseen toimintaan. Tämä tuskin voi olla paras käytäntö vastata edessämme olevaan ongelmaan.

Komission ehdotus näyttää perustuvan enemmän ideologisiin ennakkoluuloihin ja poliittisiin etuihin kuin aitoon haluun ratkaista asuntopula. Euroopan komission jäsen Dan Jørgensen ja komission varapuheenjohtaja Teresa Ribera ovat väärässä lähestymistavassaan. Vaikuttaa siltä, että he yrittävät jäljitellä tiettyjä Espanjan hallituksen asuntopolitiikan piirteitä, jotka suosivat interventionismia, asettavat hintakattoja, hillitsevät investointeja ja vähentävät tarjontaa. Nämä toimenpiteet pahentavat kriisiä, ja siksi Euroopan parlamentti on jo hylännyt ne mietintönsä viimeistelyvaiheessa.

Emme ratkaise Euroopan asuntopulaa sääntelemällä sen seurauksia, kuten poliittinen vasemmisto ehdottaa. Meidän on luotava kasvua ja vaurautta. Meidän on kiireellisesti houkuteltava investointeja, emme saa karkottaa niitä. Tätä varten meidän on yksinkertaistettava sääntelyä, vähennettävä byrokratiaa, alennettava veroja, edistettävä innovaatioita ja houkuteltava sekä julkista että yksityistä rahoitusta. 10 miljoonaa uutta asuntoa: meillä on suunnitelma sen toteuttamiseksi; nyt tarvitsemme päättäväisyyttä.