Euroopan on otettava ohjat käsiinsä

Illuusio Euroopan ikuisesta rauhasta on murentunut. Ukrainan sota, autoritaaristen hallintojen nousu ja Euroopan etelänpuoleisen alueen kasvava epävakaus ovat murtaneet vuosikymmeniä jatkuneen strategisen itsetyytyväisyyden. Kylmän sodan jälkeinen "rauhan osingon" aikakausi on ohi.

Maailmanlaajuinen turvallisuusympäristö on muuttunut dramaattisesti, ja Yhdysvallat osoittaa yhä vähemmän sitoutumista Euroopan turvallisuuteen, joten Euroopalla ei ole enää varaa pysyä strategisesti riippuvaisena. Meidän on toimittava - ja meidän on toimittava yhdessä. Kansalaisemme odottavat konkreettista turvallisuutta, eivät yleviä puheita, ja Euroopan vastuulla on tarjota sitä.

On tullut aika rakentaa pysyvä, täysin varusteltu eurooppalainen johtamisjärjestely: vankka monikansallinen sotilasjohto, joka kykenee johtamaan itsenäisiä operaatioita, koordinoimaan jäsenvaltioiden toimia ja yhdistämään sotilaallisen voiman Euroopan diplomaattisiin, tiedollisiin ja taloudellisiin välineisiin.

On tullut aika rakentaa pysyvä, täysin varustettu eurooppalainen johtamisjärjestely: vankka monikansallinen sotilasjohto, joka kykenee johtamaan itsenäisiä operaatioita, koordinoimaan jäsenvaltioiden toimia ja yhdistämään sotilaallisen voiman Euroopan diplomaattisiin, tiedollisiin ja taloudellisiin välineisiin.

Euroopan kansakunnat ovat jo osoittaneet poliittista tahtoa toimia yhdessä. Takuban, ASPIDESin ja Atalantan kaltaiset operaatiot osoittavat, että yhteistyö on mahdollista myös yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) perinteisten puitteiden ulkopuolella. Nämä tilapäisrakenteet eivät kuitenkaan korvaa integroitua, pysyvää voimavaraa. Operaatioita johdetaan usein johtavan valtion päämajassa tai ne jopa delegoidaan Naton komentorakenteelle eurooppalaisen vaihtoehdon puuttuessa. Tämä hajanaisuus haaskaa aikaa ja heikentää vastuuvelvollisuutta.

Jos Eurooppa haluaa olla vakavasti otettava geopoliittinen toimija, sen on perustettava yhtenäinen sotilasesikunta, joka on suunniteltu kriisinhallinnan lisäksi myös taistelemaan ja voittamaan intensiivisissä konflikteissa. Tämä merkitsisi paradigman muutosta henkilöstön, resurssien ja teknologian osalta, mukaan lukien tarve turvallisille, Euroopan hallitsemille digitaalisille verkoille ja viestintävälineille.

EU:n nykyisellä sotilasesikunnalla (EUMS) on hälyttävän vähän resursseja, sillä se toimii niukalla 30 miljoonan euron vuosibudjetilla ja sillä on vain noin 100 työntekijää. SHAPE, Naton päämaja, on rakennettu taistelutoimintaa varten, ja sillä on suhteellisesti 15 kertaa enemmän operatiivista henkilöstöä. On aika siirtyä EUMS+:aan.

Eurooppa jakaa jo nyt doktriinin, harjoittelee yhdessä ja toteuttaa yhteisiä operaatioita. Strateginen yhdentyminen edellyttää kuitenkin enemmän: EUMS:n tarkistettua hallintoa, tiedustelutietojen yhteiskäyttöä, yhteistä logistiikkaa sekä turvallisuus- ja puolustushankintojen yhdenmukaistamista siten, että etusijalle asetetaan selkeästi Eurooppa. Ja mikä tärkeintä, poliittinen yhteisymmärrys siitä, kuka päättää kriisiaikoina. Tehokas johtaminen on mahdotonta, jos johto on hajanaista.

Strateginen autonomia viiden tai kuuden vuoden kuluessa on saavutettavissa oleva tavoite edellyttäen, että käynnistämme nämä uudistukset nyt ja myönnämme Euroopan puolustusbudjetin, joka on oikeassa suhteessa tuleviin haasteisiin. Nykyinen 0,8 prosenttia monivuotisesta rahoituskehyksestä on riittämätön. Sekä Euroopan komissio että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajat ovat oikeutetusti kehottaneet jäsenvaltioita lisäämään sotilasmenojaan yli nykyisen 2 prosentin rajan. EU:n olisi kuitenkin myös itse tehtävä aloite ja taattava, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puolustukseen liittyvät investoinnit vastaavat näitä painopisteitä. Tämä tarkoittaa, että puolustukseen on suhtauduttava todellisen eurooppalaisen politiikan edellyttämällä vakavuudella.

Tämä edellyttää myös strategisen kompassin uudelleentarkastelua. Kysymys ei ole nyt siitä, miten täydentää Natoa, vaan siitä, olemmeko valmistautuneet siihen hetkeen, jolloin Yhdysvaltojen tuki saattaa puuttua tai vähentyä. Kuten Trumpin presidenttikausi osoitti, tuo hetki ei ole enää hypoteettinen, vaan se on ennakoitavissa olevaa todellisuutta.

Retoriikan on väistyttävä päättäväisyyden tieltä. Meillä on resursseja, taitotietoa ja kollektiivista sotilaallista potentiaalia. Tarvitsemme nyt vain rohkeutta käyttää niitä viisaasti ja itsenäisesti. Itsenäisen eurooppalaisen komentopaikan perustaminen on osoitus siitä, että Euroopan unioni voi ottaa vastuun omasta turvallisuudestaan silloin, kun sillä on eniten merkitystä. Se on rohkea, mutta välttämätön askel unionille, joka pyrkii geopoliittisesti merkittävään asemaan.

Retoriikan on väistyttävä päättäväisyyden tieltä. Meillä on voimavarat, taitotieto ja kollektiivinen sotilaallinen potentiaali. Nyt tarvitsemme vain rohkeutta käyttää niitä viisaasti ja itsenäisesti. Itsenäisen eurooppalaisen komentopaikan perustaminen on osoitus siitä, että Euroopan unioni voi ottaa vastuun omasta turvallisuudestaan silloin, kun sillä on eniten merkitystä.

Puolustus- ja avaruusasioista vastaavan komissaarin Andrius Kubiliuksen mukaan Euroopalla on kaksinkertainen velvollisuus: sen on valmistauduttava Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen lyhyellä aikavälillä ja suunniteltava transatlanttisen liiton pitkän aikavälin tasapainottamista. Molemmat edellyttävät samaa perustaa: institutionaalista valmiutta, yhteisiä voimavaroja ja poliittista tahtoa.

Emme enää elä sääntöihin perustuvassa maailmassa. Raaka voima, ei diplomatia, määrittää yhä useammin maailmanlaajuisia tuloksia. Jos Eurooppa haluaa pysyä toimijana eikä pelkkänä pelikenttänä, sen on varustettava itsensä sen mukaisesti.

Pysyvä, itsenäinen eurooppalainen C2-rakenne ei ole vain sotilaallinen välttämättömyys. Se on Euroopan poliittisen kypsyyden testi. Meillä on välineet. Meillä on taitotietoa. Nyt tarvitsemme rohkeutta johtaa. PPE-ryhmä on valmis näyttämään tietä.