EPP-ryhmän kannanotto maahanmuuton hallitsemisesta: päättäväinen, oikeudenmukainen ja tulevaisuuteen suuntautunut lähestymistapa

Johdanto

EPP-ryhmä kannattaa Eurooppaa, joka suojelee rajojaan ja torjuu laitonta maahanmuuttoa. Pyrimme pysäyttämään hallitsemattoman maahanmuuton, jotta Euroopan kyky integroida ne, joilla on oikeus jäädä, ei ylikuormitu.

Maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen hyväksyminen oli ratkaiseva askel kohti hallitumpaa eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa. Haasteita on kuitenkin edelleen, ja ne edellyttävät lisätoimia EU:n tasolla. EPP-ryhmä toimii jatkossakin liikkeellepanevana voimana ja ohjaa Eurooppaa kohti vakaata, oikeudenmukaista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa lähestymistapaa maahanmuuttoon.

Näemme tarpeen rohkeille uusille toimenpiteille, joilla palautetaan nopeasti ne, joilla ei ole oikeutta oleskella unionissa, vahvistetaan ulkorajojamme ja suojellaan Schengen-aluetta, kukistetaan salakuljettajat sekä torjutaan kolmansien maiden tai vihamielisten valtiosta riippumattomien toimijoiden pyrkimykset käyttää maahanmuuttajia aseena.

Prioriteettimme ovat selkeät. Toteutamme yhdeksän kohdan suunnitelman, jolla vastataan mantereemme suurimpiin maahanmuuttohaasteisiin. Otamme seuraavat askeleet kohti maahanmuuttopolitiikkaa, joka toimii unionimme ja sen kansalaisten eduksi.

Johdanto

Maahanmuutto on Euroopalle suuri haaste ja aiheuttaa edelleen huolta. Vaikka vuonna 2024 laittomien maahantulojen määrä on alkanut laskea, mikä vahvistaa EPP-ryhmän ajamien ja toteuttamien politiikkojen tehokkuuden, monet jäsenvaltiot, etenkin ne, jotka sijaitsevat etulinjassa ja EU:n itärajoilla, joutuvat edelleen kohtaamaan merkittävää muuttopainetta.

Tämän vuoksi, vaikka olemme täysin sitoutuneet kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön mukaiseen tiukkaan mutta oikeudenmukaiseen maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmään, näemme kiireellisen tarpeen soveltaa tiukempia toimenpiteitä niihin, joiden on poistuttava EU:sta, sekä estää sellaisten henkilöiden maahantulo, jotka eivät täytä tarvittavia ehtoja. Säännöt on laadittu kansalaistemme suojelemiseksi, ja noudattamalla niitä voimme auttaa myös niitä, jotka todella tarvitsevat suojelua. Tätä varten kansallisilla viranomaisilla, erityisesti lainvalvontaviranomaisilla, on oltava käytettävissään tarvittavat varat, välineet ja oikeusvarmuus. Haluamme olla tiukkoja tasapainottaessamme laillisesti EU:ssa oleskelevien velvollisuuksia ja oikeuksia. Haluamme varmistaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on valmiudet ja välineet hallita muuttoliikettä tehokkaasti ja välttää EU-lainsäädännön soveltamisen liioiteltua tulkintaa.

1. luku: Paluupolitiikka

Toistaiseksi vain 20 prosenttia palautuspäätöksistä pannaan tosiasiallisesti täytäntöön, vaikka toimivat palautuspolitiikat ovat elintärkeitä muuttoliikkeen hallitsemiseksi. Jäsenvaltioilla on oltava käytettävissään tehokkaat oikeudelliset ja operatiiviset välineet palautuspäätösten täytäntöönpanemiseksi sekä laittoman maahantulon ja oleskelun ehkäisemiseksi, ja niitä on tuettava toimenpiteillä, kuten taloudellisilla takuilla tai säilöönotolla sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi. Tavoitteenamme on helpottaa paluupäätösten täytäntöönpanoa ja välttää tarpeetonta hallinnollista taakkaa täytäntöönpanoviranomaisille. Vaadimme Frontexin roolin vahvistamista, jotta se voisi osallistua myös kolmansien maiden välisiin palautusoperaatioihin. Komissio on esittänyt ehdotuksen uudeksi paluuasetukseksi, jossa keskitytään seuraaviin seikkoihin: palautuspäätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen, valitusaikojen lyhentämiseen, palautettavien henkilöiden velvoitteiden tiukentamiseen ja velvoitteiden noudattamatta jättämisen seuraamuksiin, rikoksista epäiltyjä koskeviin nopeutettuihin menettelyihin, mukaan lukien pidätysperusteiden ja liikkumisvapauden rajoittamisen laajentaminen, parempiin toimenpiteisiin pakenemisen torjumiseksi sekä valitusten rajoitettuun, kumoamattomaan vaikutukseen. Pakkopalautusten on pysyttävä uskottavana vaihtoehtona, ja vapaaehtoista poistumista on rajoitettava, kun se muodostaa vakavan esteen palautusten tehokkaalle täytäntöönpanolle.

Sääntöjen noudattamatta jättämisen seurausten on oltava ankarat. Niihin on myös sisällytettävä jäsenvaltioiden velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viranomaiset ovat tietoisia palautettavan henkilön olinpaikasta ja että henkilö pysyy viranomaisten saatavilla, kunnes hän on tosiasiallisesti poistunut jäsenvaltion alueelta. Pakotetusti palautetuille henkilöille on määrättävä pitkäaikainen EU:hun pääsyn kielto, mukaan lukien pysyvä ja määräaikainen kielto niille, jotka muodostavat turvallisuusuhan. Suhtaudumme myönteisesti komission ehdotukseen oikeudellisesta kehyksestä, jolla perustetaan kansainvälisten normien mukaisia palautuskeskittymiä EU:n ulkopuolelle, ja kehotamme komissiota jatkamaan innovatiivisten ratkaisujen etsimistä laittoman maahanmuuton torjumiseksi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa.

2. luku: Ulkorajojen turvaaminen ja vahvistaminen

EU:n ulkorajojen suojelu on olennaisen tärkeää maahanmuuton tehokkaalle hallinnalle. EU:n ja Schengen-alueen sisällä jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa siitä, kuka pääsee niiden alueelle. Tehokas rajavalvonta edellyttää myös kykyämme vastata lukuisisiin hybridiuhkiin, mukaan lukien muun muassa maahanmuuttajien käyttäminen aseena. Meidän on varmistettava ulkorajojen vahvistaminen tehostamalla ja tiukentamalla laittomasti saapuvien henkilöiden tarkastuksia. Kaikilla EU:n ulkorajoilla on otettava käyttöön kattava sähköinen valvonta, jota tukevat rakenteelliset ja tekniset rajavalvontatoimenpiteet. Yhteistyön tehostaminen Frontexin, Europolin ja Eurojustin kaltaisten virastojen kanssa sekä jäsenvaltioiden tukeminen on ratkaisevan tärkeää. Frontex on muutettava täysin toimintakykyiseksi eurooppalaiseksi rajavirastoksi, joka on varustettu uusimmilla ja edistyneimmillä valvontatekniikoilla, kuten droneilla, tekoälyllä ja biometrisillä järjestelmillä. Frontexin toiminta-aluetta tulisi laajentaa syrjäisimpiin alueisiin kattavan rajaturvallisuuden varmistamiseksi. Yhteistyösopimukset on solmittava afrikkalaisten maiden ja muiden kumppanimaiden kanssa viipymättä. Sitoudumme kolminkertaistamaan sen henkilöstömäärän 30 000:een ja hyväksymään tarvittavan lainsäädännön mahdollisimman pian, mukaan lukien talousarvion muutokset. Jäsenvaltioiden tulisi perustaa koordinoidusti ja EU:n rahoituksen tuella alueellisia rajaturvallisuuskeskittymiä alueille, joihin kohdistuu muuttopaineita. Meidän on myös myönnettävä EU:n rahoitusta fyysiseen infrastruktuuriin, sähköisten rajaturvallisuusjärjestelmien parantamiseen ja muihin innovatiivisiin rajavalvontavälineisiin. Geopoliittisen tilanteen vuoksi meidän on siirryttävä uudesta ajattelutavasta, jossa rajaturvallisuudesta siirrytään rajapuolustukseen. Uudet taloudelliset resurssit tämän alan kaikkien tarpeiden täyttämiseksi olisi varmistettava seuraavassa EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä.

3. luku: Strateginen yhteistyö kolmansien maiden kanssa

Hallitsematon muuttoliike rasittaa julkisia palveluita, häiritsee paikallista taloutta ja lisää yhteiskunnallisia jännitteitä erityisesti etulinjan jäsenvaltioissa, kuten Espanjassa, Italiassa tai Kreikassa, sekä pienemmissä ja maantieteellisesti haavoittuvissa jäsenvaltioissa, kuten Kyproksessa ja Maltassa, ja vaikuttaa myös toissijaisiin kohdemaihin, kuten Saksaan tai Ranskaan. Strategiset kumppanuudet kolmansien maiden kanssa ovat ratkaisevan tärkeitä muuttoliikkeen hallinnassa. Yhteistyössä on keskityttävä perimmäisten syiden ratkaisemiseen, valmiuksien kehittämiseen ja rajavalvonnan parantamiseen, laittomien lähtöjen, salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseen sekä paluun helpottamiseen. Tunisian, Egyptin ja Libanonin kanssa tehdyt sopimukset osoittavat meille, mitä suuntaan on edettävä. Pelkästään EU:n ja Tunisian välinen sopimus on tuottanut konkreettisia tuloksia: laittomat saapumiset Italiaan ovat vähentyneet 60 prosenttia pelkästään tänä vuonna. Kehotamme komissiota saattamaan neuvottelut Marokon kanssa päätökseen ja aloittamaan uusia neuvotteluja mahdollisuuksien mukaan. Järjestelmällinen vuoropuhelu, Frontexin operatiiviset operaatiot ja kohdennettu EU-rahoitus vahvistavat näitä toimia. Sopimuksia on solmittava myös muiden kuin naapurimaiden, kuten Senegalin ja Mauritanian, kanssa Frontexin operaatioiden toteuttamiseksi, sillä ne ovat ratkaisevan tärkeitä laittomien maahanmuuttajien lähtöjen hillitsemiseksi Kanariansaarille, jotka ovat laittoman maahanmuuton uusi portti Eurooppaan. Vastuun jakaminen meripelastuksesta ja merioikeuden täytäntöönpanosta on myös sisällytettävä strategisiin kumppanuuksiin, mukaan lukien turvalliset satamat pelastettujen maahanmuuttajien maihinnousua varten. Kaikkien asianomaisten valtioiden, myös Afrikan maiden, on tehtävä osansa. EU:n tuki kolmansille maille tulisi kattaa niiden hallinnon digitalisointi, luotettavan väestörekisterin perustaminen sekä biometristen ja turvallisten todistusten myöntäminen, mikä mahdollistaa biometristen tietojen vaihdon turvallisissa olosuhteissa. EU:n on hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia välineitä – diplomaattisia, taloudellisia ja kehitysyhteistyön välineitä – vahvempien, tehokkaampien ja molempia osapuolia hyödyttävien kumppanuuksien rakentamiseksi. Kehitysavussa tulisi asettaa etusijalle maat, jotka osoittavat sitoutuneisuutta muuttoliikkeen hallintaan. Uudistettujen viisumijärjestelmien tulisi estää väärinkäyttöä ja ehkäistä uhkia. Lisäksi yhteistyön puuttumisesta on seurattava seuraamuksia. Kolmannet maat, jotka eivät tee yhteistyötä laittomien lähtöjen estämisessä tai takaisinottosopimusten tai -järjestelyjen täytäntöönpanossa – olipa kyse sitten kansallisesta tai EU:n tasosta – eivät saisi saada EU:n varoja tai viisumeja. Tällaiset päätökset tulisi hyväksyä EU:n tasolla ja soveltaa yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

4. luku: Schengen-alueen suojelu

Schengen-alue on yksi Euroopan integraation konkreettisimmista saavutuksista ja yksi Euroopan hankkeen pääpilareista. Viime vuosina Schengen-alue on joutunut poikkeuksellisen suureen paineeseen terrorismin, radikalisoitumisen, järjestäytyneen rikollisuuden sekä kolmansien maiden kansalaisten luvattomien toissijaisten liikkeiden aiheuttamien uhkien vuoksi. EPP-ryhmä kannattaa turvallista ja rajatonta Schengen-aluetta, mutta tunnustaa samalla jäsenvaltioiden oikeuden ottaa uudelleen käyttöön väliaikaiset sisärajavalvontatoimenpiteet viimeisenä keinona, jota sovelletaan poikkeuksellisesti, suhteellisesti ja rajoitetun ajan, ja joka on kumottava heti, kun uhat ovat ohi. Schengenin yhtenäisyyttä uhkaavat eivät ole jäsenvaltiot, vaan juuri nämä jatkuvat ja muuttuvat uhat. Schengen-alueen kestävyys riippuu tehokkaasta ulkorajojen hallinnasta sekä vankoista IT-järjestelmistä ja tietokannoista, kuten SIS:stä ja VIS:stä. Kehotamme ottamaan EES- ja ETIAS-järjestelmät nopeasti käyttöön. Viisumihakemusprosessien virtaviivaistaminen, digitalisointi, henkilöstöresurssien lisääminen kysynnän kannalta kriittisillä alueilla sekä rajat ylittävän yhteistyön tehostaminen ovat tärkeitä askelia kohti turvallisempaa Schengen-aluetta.

5. luku: Euroopan turvapaikka- ja maahanmuuttosopimuksen täytäntöönpano

Vaikka Euroopan turvapaikka- ja maahanmuuttosopimus on historiallinen, se on vain lähtökohta, jonka pohjalta meidän on rakennettava täysin kattava lähestymistapa maahanmuuton hallintaan kaikissa sen ulottuvuuksissa. Se on hyvä alku, mutta se ei riitä. Se edellyttää koordinoitua ja oikea-aikaista täytäntöönpanoa, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet ja jossa sekä alue- että paikallisviranomaiset otetaan tehokkaasti mukaan ja tuetaan niitä. Yhdenmukaistetuissa turvapaikkajärjestelmissä on tehtävä selkeä ero suojelua tarvitsevien ja taloudellisista syistä muuttavien henkilöiden välillä. Turvattujen ulkorajojen ja tehokkaiden menettelyjen avulla varmistetaan oikeudenmukainen vastuunjako ja solidaarisuus jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden on komission tuella pantava täysimääräisesti täytäntöön hyväksytty EU-lainsäädäntö ja sovellettava voimassa olevaa lainsäädäntöä. Meidän on tehtävä oikea-aikainen ja kattava tarkastelu sekä hyödynnettävä täysimääräisesti turvallisen kolmannen maan käsitettä saapuvien henkilöiden määrän vähentämiseksi. Vahvistetut yhteyskriteerit eivät sovellu tarkoitukseensa, ja ne on lakkautettava.

Eurooppaa ei pidä eikä voida pitää ainoana määränpäänä kaikille laittomille maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille. On otettava huomioon rajalliset resurssit ja vastaanottokapasiteetin rajoitukset. Samoin pakolaisaseman tai toissijaisen suojelun myöntämisperusteita koskevaa asetusta on päivitettävä, jotta voidaan vastata turvapaikkahakemusten muuttuneeseen todellisuuteen. Dublin-menettelyn puitteissa kaikkien toimien tulisi tähtää siirtojen toteuttamiseen tehokkaissa ja luotettavissa määräajoissa ja siten estää luvattomia toissijaisia siirtoja.

Sopimuksen täytäntöönpanon täydennykseksi unioni voi ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla kannustetaan ja tuetaan jäsenvaltioiden toimia laillisesti maassa oleskelevien henkilöiden integroinnin alalla. Integroituminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää maahanmuuttajilta paikallisten kielten oppimista, tapojen ja lakien kunnioittamista sekä osallistumista yhteiskunnan toimintaan. Perheenyhdistämisen myöntämisen edellytyksenä tulisi olla osoitettu integraatio ja taloudellinen vakaus. Integraatiotoimenpiteillä tulisi torjua radikalisoitumista ja rinnakkaisyhteiskuntia.

6 jakso: Maahanmuuttajien salakuljetuksen torjunta

Yli 90 prosenttia laittomista maahanmuuttajista turvautuu salakuljettajiin. On havaittu, että maahanmuuttajien salakuljettajat ja ihmiskauppiaat ovat tulleet yhä väkivaltaisemmiksi, mikä on vaaraksi rajavartijoillemme kaikilla tasoilla ja uhka sisäiselle turvallisuudellemme. Salakuljetusverkostojen purkamiseksi on välttämätöntä tehostaa rajat ylittävää yhteistyötä, tiedustelua ja tietojen jakamista, hyödyntää kehittynyttä teknologiaa sekä parantaa koordinointia jäsenvaltioiden ja muiden oikeus- ja sisäasioiden virastojen välillä. Frontexia, Europolia ja Eurojustia on vahvistettava, jotta ne voivat tukea jäsenvaltioita paremmin kaikenlaisen järjestäytyneen rikollisuuden, erityisesti maahanmuuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan, tunnistamisessa, tutkinnassa ja syytteeseenpanossa, mukaan lukien pakottamattomat tutkintavaltuudet. Samoin meidän on vahvistettava oikeudellista kehystä estääksemme luvattoman maahantulon, kauttakulun ja oleskelun helpottamista asettamalla korkeammat vähimmäisrangaistusten kynnykset, mukaan lukien kuljetusyritykset. Salakuljettajat ja ihmiskauppiaat ovat löytäneet pelastus- ja etsintäoperaatioista keinon hyödyntää haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä sekä jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaa ja vastuuta ja jatkaa laittomia toimiaan käyttämällä pelastustoimia välineenä rikollisverkostojensa ylläpitämiseen ja yhä useampien ihmishenkien vaarantamiseen. Kaikkien toimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, on noudatettava lakia. Etsintä- ja pelastusoperaatioita toteuttavien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen käytännesäännöt tulisi varmistaa kansainvälisen oikeuden noudattaminen ja samalla estää ihmiskauppiaiden harjoittama hyväksikäyttö. ”Seuraa rahaa” -lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä salakuljetusverkostojen purkamiseksi, rahanpesun torjuntalain täysimääräiseksi hyödyntämiseksi sekä takavarikointia ja todistustaakan kääntämistä koskevien tehokkaiden sääntöjen täytäntöönpanemiseksi. Vaadimme EPPO:n toimivaltuuksien tarkistamista siten, että maahanmuuttajien salakuljetus sisällytetään osaksi järjestäytynyttä rikollisuutta.

7. luku: Maahanmuuttajien välineellistämisen ja aseistamisen torjuminen

EU:n on torjuttava vihamielisten toimijoiden harjoittamaa maahanmuuttajien välineellistämistä ja aseistamista. Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten käyttöä aseena meitä vastaan, joko taloudellisen tai poliittisen hyödyn tavoittelemiseksi, on estettävä. Rajojemme suojeleminen tällaisilta vihamielisiltä toimilta on myös välineellistettyjen maahanmuuttajien ihmisoikeuksien suojelemista. Meidän on hyödynnettävä kaikkia käytettävissämme olevia keinoja, mukaan lukien Schengenin rajakoodeksin ja kriisiasetuksen tarjoamat mahdollisuudet. Nykyisiä turvapaikkasääntöjä on mukautettava uusien haasteiden ratkaisemiseksi, jotta autoritaariset hallinnot eivät voi hyödyntää lainsäädännön aukkoja. Käytön hyväksi ottamisen ja aseellisena välineenä käyttämisen määritelmää on laajennettava, jotta näitä hybridiuhkia voidaan torjua tehokkaasti sekä EU:n ulkorajoilla että valtioiden sisällä. On esitettävä parempia sääntöjä kuljetuspalvelujen tarjoajien velvollisuuksista sekä selkeitä seuraamuksia sääntöjen noudattamatta jättämisestä, mukaan lukien toimiluvan menettäminen EU:ssa. Lisäksi korostamme, että jäsenvaltioilla on oikeus ja velvollisuus varmistaa kaikin keinoin turvallisuutensa ja alueellisen koskemattomuutensa. Siksi on harkittava jo perussopimuksiin sisältyviä poikkeustoimenpiteitä, mukaan lukien väliaikainen poikkeus toissijaisesta lainsäädännöstä, kuten turvapaikkaoikeudesta, kun maahanmuuttajia käytetään aseina EU:ta, jäsenvaltioita ja yhteiskuntiamme vastaan. EU:n pikatukiryhmiä tulisi perustaa hallitsemaan valtioiden tukemien epävakauttamisyritysten aiheuttamia hyväksikäyttöyrityksiä rajoilla.

8. luku: Työvoiman muuttoliike

Hyvin hallinnoitu laillinen muuttoliike voi auttaa vastaamaan työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin, täyttämään nykyiset ja tulevat osaamistarpeet sekä varmistamaan talouden dynaamisuuden. Se voi kuitenkin korvata kotimaisen työvoiman vähenemistä vain, jos uusien tulijoiden osaaminen ja taidot vastaavat jäsenvaltioiden tarpeita, mihin EU:n järjestelmät, kuten sininen kortti, voivat auttaa. Eroja koulutustaustassa, kulttuurissa ja kielessä voi aiheuttaa yhteiskunnallisia haasteita. Laillisen muuttoliikkeen hyötyjen maksimoimiseksi meidän on yhdistettävä osaajien houkuttelupolitiikka ja muuttoreitit vankkoihin lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteisiin, joilla tuetaan osallisuutta ja integraatiota. Nämä toimet antavat laillisille maahanmuuttajille mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti EU:n kehitykseen ja yhteiseen vaurauteen. Laillisella maahanmuutolla tulisi olla keskeinen rooli laajemmassa keskustelussa, mukaan lukien yhteistyö kolmansien alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa muuttovirtojen tehokkaaksi hallinnoimiseksi. Tässä suhteessa seuraamme Euroopan komission ehdottamia aloitteita, kuten EU:n osaajapoolia ja EU:n osaajakumppanuuksia, kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden suvereniteettia ja auttaen hillitsemään laitonta maahanmuuttoa.

9. luku: Tulevaisuudenkestävän maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan suunnittelu

EU:n on mukautettava maahanmuuttopolitiikkaansa maailmanlaajuisten parhaiden käytäntöjen ja suuntausten pohjalta ja vastattava paitsi välittömiin haasteisiin myös tulevaisuuden muuttoliikkeen dynamiikkaan. Kahden tärkeimmän prioriteettimme on oltava laittoman maahanmuuton pysäyttäminen ja palautuspäätösten täytäntöönpano. Italia–Albania-pöytäkirja on ensimmäinen mutta ratkaiseva innovatiivinen askel laittoman maahanmuuton hillitsemiseksi ja salakuljettajien liiketoimintamallin murtamiseksi, sillä se osoittaa, että turvapaikkahakemusten jättäminen ja käsittely turvallisissa kolmansissa maissa pääsääntönä on mahdollista. Kehotamme komissiota jatkamaan keskusteluja Välimeren molemmin puolin sijaitsevista alueellisista maihinnousualustoista ja muista innovatiivisista ratkaisuista, joissa turvapaikanhakijat voidaan ottaa turvallisesti vastaan ja heidän hakemuksensa arvioida tehokkaasti, arvokkaasti ja inhimillisesti. Samoin komission on pyrittävä perustamaan EU:n hallinnoimia keskuksia EU:n ulkopuolelle, joihin tietyt palautuspäätösten kohteena olevat kolmansien maiden kansalaisryhmät voitaisiin siirtää odottaessaan lopullista maastapoistamista (palautuskeskusten). Vuoden 1951 pakolaissopimus on ollut keskeisessä asemassa vainoa pakenevien suojelussa. Maailmantilanne on kuitenkin muuttunut merkittävästi sopimuksen voimaantulon jälkeen, ja on syntynyt tilanteita, joita sopimuksessa ei ennakoitu. Lisäksi toissijaisen suojelun käsite on johtanut kaksijakoisen järjestelmän syntymiseen, joka heikentää yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tehokkuutta ja haastaa EU:n sisäisen solidaarisuuden. EU:n on käynnistettävä vuoropuhelu Geneven yleissopimuksen mukauttamisesta nykymaailmaan ja pyrittävä luomaan yhtenäisempi ja kattavampi kehys, joka takaa pakolaisille vankan suojan ja ottaa samalla huomioon jäsenvaltioiden perustellut huolenaiheet turvallisuuden ja muuttoliikkeen hallinnan osalta. Tällainen ennakoiva toiminta vahvistaisi EU:n sitoutumista ihmisoikeuksiin ja sen johtavaa asemaa joustavan kansainvälisen pakolaissuojelujärjestelmän muovaamisessa.