Pelikentältä politiikkaan: Miksi EU:n on saatava kiinni maailmanlaajuisesta urheilusta

Urheilua pidettiin aikoinaan politiikan yläpuolella olevana ilmiönä. Viimeaikaiset maailmanmestaruuskilpailut ja globaaleja kilpailuja ympäröivät yhä kiihtyvät geopoliittiset taistelut osoittavat, että tämä ei enää pidä paikkaansa. 

Nykyään urheilu ei ole pelkkää viihdettä. Se on valtaa, vaikutusvaltaa ja liiketoimintaa. Isännyysoikeudet, valtion tukemat investoinnit ja hallintoelinten, kuten FIFA:n, kasvava kaupallinen valta-asema muovaavat yhä enemmän kansainvälistä politiikkaa ja globaaleja markkinoita. Se, mikä aikoinaan oli pääasiassa sosiaalista ja kulttuurista toimintaa, on muuttunut monen miljardin euron arvoiseksi globaaliksi teollisuudenalaksi. 

Vuosien ajan urheilu nautti erityisasemasta, jonka ansiosta se pystyi toimimaan huomattavasti itsenäisemmin kuin useimmat muut alat. Mutta kun hallintoelimet valvovat miljardien arvoisia markkinoita ja urheilutapahtumilla on merkittäviä poliittisia ja taloudellisia seurauksia, tämän poikkeusaseman perusteleminen on käymässä yhä vaikeammaksi. Siksi Euroopan unioni on yhä haluttomampi kohtelemaan urheilua ikään kuin se olisi sen lainsäädännöllisen ja sääntelykehyksen ulkopuolella. 

EPP:lle tämä on tärkeää, koska urheilu on edelleen tiiviisti kietoutunut eurooppalaiseen elämään. Miljoonat eurooppalaiset ovat tekemisissä urheilun kanssa päivittäin fanien, urheilijoiden, vapaaehtoisten ja harrastajien roolissa. Urheilu rakentaa yhteisöjä, edistää terveyttä ja kannustaa osallisuuteen, erityisesti vähemmän mahdollisuuksia omaavien ja vammaisten ihmisten keskuudessa. Tämä on eurooppalainen urheilumalli. 

Juuri siksi, että urheilulla on niin tärkeä yhteiskunnallinen rooli, urheilun hallinto ja kysymys siitä, kenellä on valta urheilun sisällä, on noussut yleisen edun kohteeksi. Luottamus urheiluun riippuu paitsi siitä, mitä kentällä tapahtuu, myös siitä, ovatko sen taustalla olevat rakenteet oikeudenmukaisia, läpinäkyviä ja vastuullisia. 

Samalla urheilun nopea kaupallistuminen on paljastanut sen erityisaseman rajat. Rajat ylittävät investoinnit, rahavirrat ja suurten kilpailujen kaupallistaminen herättävät yhä enemmän kysymyksiä, joita ei voida erottaa EU:n kilpailua, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta koskevista säännöistä. 

EPP torjuu ajatuksen, että urheilun pitäisi olla EU:n lainsäädännön ulottumattomissa. Euroopan unionin tuomioistuimen viimeaikaiset päätökset ovat vahvistaneet, että urheilujärjestöt ovat EU:n sääntöjen alaisia, kun niiden päätöksillä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Tämä heijastaa laajempaa ja välttämätöntä siirtymää kohti vahvempaa hallintoa ja suurempaa vastuullisuutta. 

Yksi esimerkki tästä on lippujen hinnoittelua koskeva kasvava keskustelu. Dynaamisia hinnoittelujärjestelmiä esitetään usein yksinkertaisina markkinamekanismeina. Todellisuudessa urheilu ei toimi kuten tavallinen kilpailumarkkina. Fanit eivät voi yksinkertaisesti valita toista maailmancupin finaalia, toista stadionia tai toista järjestäjää. 

Kuten kuluttajajärjestöt äskettäin varoittivat yhteisessä kirjeessään Ursula von der Leyenille, live-urheilutapahtumia leimaa rakenteellinen niukkuus: yksi järjestäjä, yksi tapahtumapaikka, yksi päivämäärä – ja usein yksi lippujen myyntialusta. 

Tässä yhteydessä dynaaminen hinnoittelu ei palkitse tehokkuutta. Se muuttaa fanien uskollisuuden huutokauppasodaksi. Tulos on yhä selvempi: korkeammat hinnat, tavallisten kannattajien heikentynyt pääsy tapahtumiin ja kasvava turhautuminen fanien keskuudessa ympäri Eurooppaa. 

Suuriin turnauksiin, mukaan lukien FIFA:n alaisuudessa järjestettävät kilpailut, liittyvät valitukset ovat jo saapuneet eurooppalaisten sääntelyviranomaisten käsiteltäviksi.