Hiljaisuuden murtaminen mielenterveyden alalla

Onko Euroopalla varaa sivuuttaa mielenterveys?

Joka lokakuu pysähdymme hetkeksi puhumaan mielenterveydestä. Miljoonille eurooppalaisille tämä ei kuitenkaan ole vain yhden päivän asia. Se on jokapäiväistä elämää. Se on opiskelija, joka pelkää poistua asuntolahuoneestaan. Isä, joka ei ole nukkunut viikkoihin. Sairaanhoitaja, joka antaa hoitoa mutta ei voi pyytää sitä.

Tämänvuotisen Maailman mielenterveyspäivän teeman -mielenterveys on yleismaailmallinen ihmisoikeus- eipitäisiolla vain resonanssia. Sen pitäisi soittaa hälytyskelloja, koska luvut kertovat raadollista tarinaa: joka kahdeksas ihminen maailmassa elää mielenterveyden häiriön kanssa. Euroopassa lähes puolet (46 %) kaikista kansalaisista (kesäkuun 2023 Eurobarometrin mukaan) sanoo kokeneensa emotionaalista tai psyykkistä ahdistusta viimeisen vuoden aikana. Ja niistä, jotka ovat kärsineet, yli puolet ei ole saanut ammattiapua.

Pandemia paljasti jotain, minkä monet jo tiesivät. Eristäytyminen, taloudellinen rasitus ja pelko loivat täydellisen myrskyn. Mutta myrsky ei mennyt ohi. Vielä nytkin pitkät jonotuslistat, alirahoitetut palvelut ja leimautuminen estävät ihmisiä saamasta tarvitsemaansa hoitoa.

Kustannukset? Ei vain henkisiä. Se on myös taloudellinen. Viimeisimpien saatavilla olevien tietojen mukaan mielenterveysongelmat aiheuttavat EU:lle vuosittain yli 600 miljardin euron kustannukset, mikä on yli 4 prosenttia BKT:stämme. Kyse on menetetystä tuottavuudesta, sairauspäivistä ja elämästä.

Kansalaiset kaikkialla EU:ssa puhuvat ääneen. Yhä useammin saamme lukea nuorten ahdingosta eri puolilla Eurooppaa, jotka kärsivät esimerkiksi työuupumuksesta ja kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa. He kuvastavat tietojen takana piileviä inhimillisiä kustannuksia: tuskaa, joka ei näy taulukoissa, vaan keskeytyneinä eläminä ja keskeytettyinä tulevaisuuksina. Vaikka tietoisuus lisääntyy, kuilu avun tarpeen ja saatavuuden välillä on edelleen suuri.

Mielenterveydenhuolto on edelleen postinumeroarvonta. Maantiede, tulot tai jopa ikä voivat ratkaista, saako joku apua vai ei.

Siksi EPP-ryhmä vaatii uutta lähestymistapaa. Se asettaa mielenterveyden sinne, minne se kuuluukin: EU:n päätöksenteon ytimeen.

Jo vuonna 2023 ajoimme erityisen kansanterveysvaliokunnan perustamista. Se oli vasta alkua. Nykyään komitea tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan komission ja johtavien asiantuntijoiden kanssa kerätäkseen tietoa, muokatakseen strategiaa ja saadakseen toimielimet vastuuseen.

Paremmat tiedot merkitsevät varhaisempaa havaitsemista. Aikaisempi havaitseminen tarkoittaa parempia tuloksia. Mutta kyse ei ole vain numeroista. Kyse on ihmisistä, erityisesti nuorista. Euroopan nuoret kohtaavat ennennäkemättömän paljon stressiä, ahdistusta ja masennusta. PPE-ryhmä vaatii mielenterveyskasvatusta kouluissa, lisää tukea opettajille ja perheille sekä nopeutettua hoitoon pääsyä nuorille sekä koulutusjärjestelmissä että niiden ulkopuolella.

Mielestämme mielenterveyspalvelujen on oltava kohtuuhintaisia ja helposti saatavilla. Tämä tarkoittaa lisää investointeja. Mutta se tarkoittaa myös älykkäämpiä investointeja: koulutukseen, tutkimukseen, ennaltaehkäisyyn ja rajat ylittävään yhteistyöhön. Ketään ei pitäisi jättää syrjään sen vuoksi, että hän asuu väärässä maassa tai että hänellä ei ole varaa oikeaan terapeuttiin.

Mielenterveyspolitiikkaa ei voida käsitellä sivuseikkana. Se on terveen, tuottavan ja kestävän Euroopan perusta. Onko Euroopalla siis varaa investoida mielenterveyteen? Totuus on, että meillä ei ole varaa olla investoimatta. Vahvempi Eurooppa alkaa terveemmillä mielillä. Tehdään mielenterveydestä oikeus, ei vain sanoin vaan myös teoin.