Miksi Euroopan on puututtava asiaan estääkseen kartellien harjoittaman lastemme värväyksen

Kuvittele rento ilta kotona. 11-vuotias lapsesi on käpertynyt sohvalle viereesi, kasvojen valaistuna tutusta älypuhelimen hehkusta, peukalot liukuvat lasin pinnalla. Oletat hyväntahtoisesti, että hän pelaa videopeliä, viestittelee luokkatoverille tai selaa TikTokia. 

Mutta entä jos hän ei tekekään niin? Entä jos hän käyttää tuossa hiljaisessa, kodikkaassa hetkessä Telegramia hyväksyäkseen sopimuksen gangsterimaailman murhasta? Entä jos hän vastaanottaa tarkat GPS-koordinaatit ulkomaisessa satamassa olevasta kontista – joka on täynnä kokaiinia? 

Se kuulostaa dystooppisen trillerin juonelta. Traagista kyllä, yhä useammalle perheelle ympäri Euroopan unionia tämä painajainen on synkkä, nykyinen todellisuus. Kun Euroopan parlamentti valmistautuu keskustelemaan ja äänestämään ProtectEU-strategian puitteissa tärkeästä päätöslauselmasta tämän täysistunnon aikana, meidän on kohdattava epämiellyttävä totuus: rikollismaailma on teollistanut lastemme värväyksen, ja sen pääaseena on lapsesi kädessä oleva näyttö. 

Vastassamme olevan koneiston laajuus on järkyttävä. Europol seuraa yli 800:aa EU:n alueella toimivaa korkean riskin rikollisverkostoa, jotka ruokkivat laittomien huumeiden markkinoita, joiden arvo on 31 miljardia euroa vuodessa. Suojautuakseen lainvalvontaviranomaisilta nämä rikollisjärjestöt ovat siirtyneet käyttämään kauhistuttavan tehokasta strategiaa, jossa alaikäisiä käytetään täysin kertakäyttöisenä työvoimana. Europolin mukaan alaikäiset ovat nykyään mukana yli 70 prosentissa rikollisista markkinoista. 

Toiminta perustuu hienostuneeseen psykologiseen houkutteluun. Kartellien keskijohdolta, usein vanhemmilta teini-ikäisiltä, joita kutsutaan ”vanhemmiksi”, vaaditaan rekrytoimaan joukko nuorempia lapsia. Heillä on kiintiöt. Tätä varten he ovat muuttaneet rikollisuuden peliksi. Jäljittelemällä suosittuja vaikuttajia Snapchatissa, TikTokissa ja Telegramissa he käyttävät tiettyjä emojeja – kuten lumihiutaleita kokaiinin ja puita marihuanan merkkinä – esittääkseen erittäin laittomia tekoja jännittävinä videopelitehtävinä. 

Heti kun lapsi napsauttaa ”hyväksy”, hyväksikäyttö muuttuu hengenvaaralliseksi. Latviassa teini-ikäisiä huijataan myymään digitaaliset identiteettinsä taskurahan toivossa, mikä muuttaa heidät välittömästi rahanvälittäjiksi, jotka ovat hautautuneet petollisiin velkoihin. Antwerpenin satamassa kartellit käyttävät ”troijalaiskontti”-menetelmää, jossa lapset lukitaan pimeisiin teräskontteihin päiväkausiksi varustettuna vain makuupussilla ja ämpärillä, odottaen tilaisuutta paeta ja noutaa huume-erät. Kaikkein kauhistuttavinta on, että Ruotsissa jengit käyttävät chat-sovelluksia palkatakseen lapsia kirjaimellisesti palkkamurhaajiksi. Kymmenen vuoden aikana Ruotsissa on todettu ennennäkemätön 391 prosentin kasvu 15–20-vuotiaiden murha- tai tappoepäiltyjen määrässä. 

Lisäksi nämä rikollisjärjestöt hyödyntävät häikäilemättä sokeita pisteitämme. Ne rekrytoivat voimakkaasti nuoria tyttöjä kuljettamaan ampuma-aseita ja pesemään rahaa, koska he herättävät viranomaisten keskuudessa vähemmän epäilyksiä. Ne myös hyödyntävät maahanmuuttokriisiä imemällä tuhansia paperittomia, ilman huoltajaa olevia alaikäisiä näkymättömään, pahoin hyväksikäytettyyn alaluokkaan. 

Jotkut kriitikot väittävät, että poliisin etsintäoikeuksien laajentaminen tai digitaalisten säännösten tiukentaminen uhkaa kriminalisoida liikaa haavoittuvia nuoria, jotka ovat itsekin köyhyyden tai rikkoutuneiden perheiden uhreja. He ovat oikeassa yhdessä asiassa: nämä lapset ovat uhreja. Emme kuitenkaan voi antaa myötätunnon lamauttaa lainvalvontaa. Kartellien hyödyntämien lainsäädännön porsaanreikien tukkimisessa ei ole kyse lasten rankaisemisesta, vaan järjestäytyneen rikollisuuden taktisten etujen riistämisestä. 

Emme voi selviytyä tästä kriisistä pelkästään pidätyksillä hajanaisten kansallisten lakien avulla. Kartellit hyödyntävät EU:n avoimia rajoja paljon paremmin kuin lailliset yritykset, kartoittavat rikosoikeudellisen vastuun ikärajojen eroja ja ohjaavat toimintansa heikoimpien lainsäädännöllisten lenkkien kautta. 

Todellinen suojelu vaatii eurooppalaista hyökkäystä kahdella rintamalla. 

Ensinnäkin tarvitsemme yhtenäisen, koko EU:n kattavan lainvalvontamallin. Digitaalipalvelulain nojalla meidän on laillisesti pakotettava teknologiajätit muuttamaan algoritmeja, jotka mahdollistavat digitaalisen groomauksen leviämisen kaikkien silmien alla. Meidän on myös yhdenmukaistettava järjestäytyneen rikollisuuden määritelmät kaikissa jäsenvaltioissa varmistaaksemme, ettei lainsäädännöllisiä aukkoja jää jäljelle. 

Toiseksi meidän on kohdeltava tätä todellisena kansanterveys- ja turvallisuuskriisinä. Meidän on otettava oppia innovatiivisista, paikallisista malleista. Katsokaa esimerkiksi Italian ”Free to Choose” -hanketta, jossa lapset siirretään laillisesti syvälle juurtuneista mafiasuvuista katkaistakseen rikollisen ideologian sukupolvelta toiselle siirtymisen. Tarkastelkaamme Irlannin ”Green Town” -hanketta, jossa yhdistyvät rikollisten toimintaympäristöjen fyysinen hajottaminen ja perheille annettava intensiivinen taloudellinen tuki. Meidän on toteutettava näille lapsille intensiivistä ”deprogrammointia” ja tarjottava heille prososiaalista todellisuutta, koulutusta ja mielenterveystukea, jotka ovat aidosti houkuttelevampia kuin kartellien myrkylliset illuusiot. 

Aika on loppumassa. Jos emme katkaise tätä rekrytointikanavaa juuri nyt, kuvitelkaa, miltä Euroopan rikollismaailma näyttää kymmenen vuoden kuluttua. Nykyiset, järjestelmän läpi selvinneet, aivopestyt teini-ikäiset eivät jää hierarkian pohjalle. Heistä tulee huomisen kartellipomot – johtajasukupolvi, joka on lapsuudesta asti täysin turtunut äärimmäiseen väkivaltaan ja ihmisten hyväksikäyttöön. 

Taistelu Euroopan turvallisuuden tulevaisuudesta ei käydä pelkästään satamissa tai ulkorajoillamme. Se käydään juuri nyt, olohuoneissamme, lastemme silmiin heijastuvilla näytöillä. EPP-ryhmä kieltäytyy luovuttamasta tätä aluetta. On aika, että Eurooppa nousee puolustamaan, yhdistyy ja suojelee tulevaisuuttaan.