Tekoälyn muokkaaminen ennen kuin se muokkaa yhteiskuntaa

Nykypäivänä sosiaalista mediaa selaava teini-ikäinen voi kohdata deepfake-poliittisen puheen, tekoälyn luoman kappaleen, keksityn uutisen ja digitaalisesti restauroidun Beatles-äänitteen – kaikki tämä vain muutamassa minuutissa. Kysymys ei ole enää siitä, muuttaako tekoäly yhteiskuntiamme. Se on jo muuttanut. Todellinen kysymys on, pystymmekö antamaan kansalaisille, erityisesti nuorille, valmiudet selviytyä tässä uudessa todellisuudessa ja samalla säilyttää arvot, jotka määrittelevät demokratioitamme ja kulttuureitamme. 

Tekoäly on muuttamassa tapaa, jolla opimme, luomme, viestimme ja osallistumme julkiseen elämään. Koulutuksessa se tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia yksilölliseen oppimiseen ja tiedon saatavuuteen. Kulttuurialalla se avaa uusia mahdollisuuksia taiteelliselle ilmaisulle, kulttuuriperinnön säilyttämiselle ja luovalle yhteistyölle. Näihin mahdollisuuksiin liittyy kuitenkin vakavia riskejä, jotka ulottuvat disinformaatiosta ja manipuloinnista immateriaalioikeuksien, taiteellisen koskemattomuuden ja demokraattisen keskustelun uhkaamiseen. 

EPP-ryhmälle tämä ei ole pelkästään keskustelua teknologiasta. Se on keskustelua demokratiasta, koulutuksesta, kulttuurista ja Euroopan tulevasta kilpailukyvystä. Tekoäly vaikuttaa jo nyt siihen, miten kansalaiset saavat tietoa, miten kulttuuria luodaan ja kulutetaan sekä miten nuoret suhtautuvat ympäröivään maailmaan. 

Kun tekoälyn tuottama sisältö on yhä läsnä jokapäiväisessä elämässämme, läpinäkyvyys on välttämätöntä. Kansalaisten tulisi pystyä ymmärtämään, milloin ja miten tekoälyä on käytetty tekstin, kuvien, äänitallenteiden tai videoiden luomiseen. Luottamus digitaaliaikakaudella riippuu paitsi innovaatiosta myös selkeyden ja vastuullisuuden periaatteista. 

Koko Euroopassa sosiaalisesta mediasta on tullut nuorempien sukupolvien ensisijainen tietolähde. Aikakaudella, jolloin tekoäly pystyy tuottamaan vakuuttavia tekstejä, kuvia, ääni- ja videotallenteita laajamittaisesti, tosiasioiden erottaminen fiktiosta on yhä vaikeampaa. Tämän seuraukset vaikuttavat luottamukseen instituutioihin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kansalaisten kykyyn osallistua merkityksellisellä tavalla demokraattiseen elämään. 

Samalla tekoäly muuttaa kulttuuria tavoilla, jotka olisivat tuntuneet mahdottomilta vielä muutama vuosi sitten. Tekoälyteknologian käyttö John Lennonin äänen palauttamiseksi ja The Beatlesin kappaleen ”Now and Then” viimeistelemiseksi osoitti, kuinka teknologia voi vahvistaa ihmisen luovuutta sen sijaan, että se korvaisi sen. 

Tekoäly herättää kuitenkin myös perustavanlaatuisia kysymyksiä aitoudesta. Yli kahdeksan kymmenestä eurooppalaisesta sanoo mieluummin ihmisten kuin tekoälyn luomaa sisältöä. He ymmärtävät, että kulttuuri ei ole pelkästään sisällöntuotantoa. Se on ilmaisua, identiteettiä ja ihmisten välisiä yhteyksiä. 

Kuten paavi Leo XIV toteaa äskettäisessä ”Magnifica Humanitas” -kiertokirjeessään, tekoäly ei ole neutraalia sen kehityksessä eikä vaikutuksissaan. Kehittäjien, yritysten, päätöksentekijöiden ja käyttäjien tekemät valinnat vaikuttavat kaikki siihen, miten nämä teknologiat muovaavat yhteiskuntiamme, talouksiamme ja demokratioitamme. Siksi Euroopan lähestymistavan on perustuttava yksinkertaiseen periaatteeseen: innovaatio ja vastuu on vietävä eteenpäin yhdessä. 

EPP-ryhmä uskoo, että Euroopan on omaksuttava tekoäly edistyksen välineenä ja samalla varmistettava, että ihmisen luovuus, demokraattiset arvot ja kulttuurinen monimuotoisuus pysyvät sen ytimessä. Vaikka Eurooppa on jo toteuttanut tärkeitä sääntelytoimia, lainsäädäntö yksinään ei riitä. 

Nykyistä lainsäädäntökehystä ei ole suunniteltu ottamaan huomioon kaikkia kulttuuri- ja luovien alojen erityispiirteitä. Kulttuuri- ja luovien alojen tekoälystrategian, jonka Euroopan komission odotetaan julkaisevan vuoden 2027 alussa osana Euroopan kulttuurikompassia, tulisi siksi olla kunnianhimoinen, kattava ja kansalaisten huolenaiheita huomioiva. 

Generatiiviset tekoälyjärjestelmät nojaavat vahvasti kulttuuri- ja luoviin teoksiin, mutta luojille ei useinkaan tarjota riittävää läpinäkyvyyttä siitä, miten heidän teoksiaan käytetään ja saavatko he oikeudenmukaista korvausta, kun teoksista luodaan arvoa. Samalla suosittelualgoritmit määräävät yhä enemmän sitä, mitä ihmiset näkevät, kuulevat ja löytävät verkossa. 

Jos nämä järjestelmät suosivat mittakaavaa ja kaupallisesti ennustettavia tuloksia, vaarana on, että riippumattomat luojat, vähemmistökielet ja kulttuurinen monimuotoisuus – jotka ovat Euroopan identiteetin ytimessä – jäävät syrjään. 

Koulutuksen on siksi oltava ensisijainen puolustuslinjamme ja suurin mahdollisuutemme. 

Digitaalista lukutaitoa, medialukutaitoa ja tekoälylukutaitoa tulisi pitää^21. vuosisadan välttämättöminä taitoina. Nuorten eurooppalaisten on opittava paitsi käyttämään tekoälytyökaluja myös ymmärtämään niiden rajoituksia, arvioimaan tietoa kriittisesti ja tunnistamaan manipulointia, kun he kohtaavat sitä. Samalla luojia, kulttuuriorganisaatioita ja oppilaitoksia on tuettava sopeutumisessa nopeasti muuttuvaan digitaaliseen ympäristöön. 

Aika ei voisi olla kiireellisempi. Tekoälyn kyvyt kehittyvät nopeammin kuin instituutiomme, koulutusjärjestelmämme ja kulttuuripolitiikkamme ehtivät sopeutua. Geopoliittisen kilpailun kiristyessä ja polarisaation lisääntyessä Euroopan on panostettava kansalaistensa taitoihin, luovuuteen ja sietokykyyn. 

Eurooppa on nyt ratkaisevan valinnan edessä. Voimme joko antaa tekoälyn muovata yhteiskuntiamme kaupallisten kannustimien mukaisesti tai voimme varmistaa, että se palvelee ihmisen luovuutta, demokraattista sietokykyä ja kulttuurista monimuotoisuutta. 

Tulevaisuutta eivät ratkaise pelkästään algoritmit. Sen ratkaisevat arvot, jotka sisällytämme niihin, sekä kansalaiset, joita vahvistamme koulutuksen avulla. Jos onnistumme tässä, tekoäly ei heikennä ihmisyyttämme. Se auttaa meitä ilmaisemaan sitä täydellisemmin kuin koskaan ennen.