Energiakiristyksen loppu: Euroopan rohkein liike tähän mennessä

Muutama talvi sitten Eurooppa pidätteli hengitystään. Perheet seurasivat lämmityslaskujensa nousevan ennennäkemättömälle tasolle. Yritykset himmensivät valojaan selviytyäkseen. Uutisuutiset laskivat varastoissa jäljellä olevan kaasun prosenttiosuutta kuin se olisi ollut pelastusrengas. Kaiken tämän takana oli yksi epämiellyttävä tosiasia: Venäjä oli tehnyt Euroopan energiariippuvuudesta poliittisen aseen.

Kriisi ei ollut sattumaa. Se oli herätys. Se oli opetus, jota Euroopalla ei ole varaa unohtaa.

Tänä joulukuussa Euroopan parlamentti ja EU:n jäsenvaltiot pääsivät merkittävään sopimukseen: luja ja peruuttamaton tie Venäjän kaasun ja öljyn asteittaiseen poistamiseen. Kyse on muustakin kuin teknisestä sääntelystä; Eurooppa valitsee turvallisuuden, arvot ja suvereniteetin kiristyksen sijaan. Voimakkaan vaatimuksemme ansiosta jäsenvaltiot ovat nyt velvollisia olemaan ostamatta suoraan tai välillisesti nesteytettyä maakaasua 1. tammikuuta 2027 alkaen ja putkikaasua 30. syyskuuta 2027 alkaen venäläiseltä hyökkääjältä.

Vaiheittainen lopettaminen heijastaa pohjimmiltaan yksinkertaista totuutta: venäläisen kaasun vähentäminen on Euroopan turvallisuuden ja suvereniteetin kannalta olennaisen tärkeää.

Energiaomavaraisuuden on kuitenkin oltava myös oikeudenmukaista. EPP:ssä olemme olleet alusta alkaen selvillä siitä, että Venäjän energiakaasusta luopuminen ei voi tapahtua tavallisten ihmisten tai Euroopan teollisuuden kustannuksella. Energiariippumattomuus onnistuu vain, kun se kulkee käsi kädessä kohtuuhintaisuuden ja turvallisuuden kanssa. Siksi pyrimme varmistamaan, että tämä asteittainen luopuminen vahvistaa Euroopan strategista riippumattomuutta ja pitää samalla energian hinnat vakaina ja ennustettavina niin kotitalouksille kuin yrityksillekin. Siirtymän on oltava paitsi moraalisesti oikea myös taloudellisesti kestävä kaikille.

Sopimus ei lopu kaasuun. Parlamentti varmisti myös, että Euroopan komissio sitoutuu esittämään vuoden 2026 alussa lainsäädäntöä, jolla kielletään Venäjän öljyntuonti kokonaan vuoden 2027 loppuun mennessä. Tällä täytetään yksi vaarallisimmista aukoista pakotteiden rakenteessa. Eurooppa ei voi jatkossakaan maksaa Venäjälle energiasta enemmän kuin se antaa Ukrainalle apua. Jokainen Moskovaan virtaava euro ruokkii sotakoneistoa, ja jokainen päivä, jona Eurooppa jatkaa venäläisen energian ostamista, merkitsee ihmishenkien menetystä Ukrainassa.

Uusilla säännöillä otetaan myös käyttöön tiukat ja yhdenmukaiset rangaistukset niille, jotka yrittävät kiertää kieltoa, ja niillä suljetaan porsaanreikiä, jotka ulottuvat läpinäkymättömistä "varjolaivastoista" tuontikaasun alkuperän hämärtymiseen. Maahantuojien on nyt esitettävä luotettava todiste siitä, mistä energia todella tulee. Tämä ei ole byrokratiaa byrokratian vuoksi, vaan näin varmistamme, että epäluotettavat tai vihamieliset toimittajat eivät enää koskaan petä Eurooppaa.

Tämän saavuttamiseksi sopimuksessa otetaan käyttöön alkuperän ja omistajuuden tiukemmat tarkastukset sekä epäsuorien reittien sulkemiseen tarkoitettu valvonta, ja samalla menettelyt pidetään oikeasuhtaisina, jotta lailliset toimittajat voivat jatkaa toimintaansa.

Olemme myös oppineet menneisyydestä. Puitteet sisältävät tiukat ehdot kiellon väliaikaiselle keskeyttämiselle, joka sallitaan vain todellisissa hätätilanteissa eikä koskaan poliittisen painostuksen takaovena. Selkeillä määräajoilla, tiukalla täytäntöönpanolla ja avoimella seurannalla turvataan yhtenäismarkkinat, pidetään energia virtaavana kaikissa jäsenvaltioissa ja tuetaan nopeampaa siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin ja monipuolisiin nesteytetyn maakaasun lähteisiin.

On tärkeää, että tämä sopimus ei ole vain komission parannettu ehdotus. Se on myös todiste siitä, että Euroopan parlamentti voi toimia nopeasti ja yhtenäisesti, kun Euroopan turvallisuus on vaakalaudalla. Vain muutamassa kuukaudessa tärkeimmät poliittiset ryhmät pääsivät yhteisymmärrykseen kannasta, joka on vakaampi, puhtaampi ja strategisempi. EPP-ryhmä taisteli sen puolesta, että pitkäaikaiset kaasusopimukset päättyisivät aikaisemmin, että niiden täytäntöönpanoa tehostettaisiin ja että niiden soveltamisalaa laajennettaisiin öljyn ja öljytuotteiden osalta. Nämä eivät olleet symbolisia eleitä, vaan välttämättömiä toimia Euroopan toimintavapauden suojelemiseksi.

Venäjän kaasun ja öljyn aikakausi Euroopassa on päättymässä. Ei siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että se on välttämätöntä. Eurooppa maksoi korkean hinnan aiemmasta riippuvuudestaan - taloudellisesti, poliittisesti ja moraalisesti. Nyt tämän sopimuksen myötä käännämme vihdoin sivun.

Tämä ei ole vain energiapoliittinen päätös. Se on lupaus: Eurooppa seisoo omilla jaloillaan. Eurooppa ei rahoita Putinin sotaa. Eurooppa ei enää koskaan ole haavoittuvainen energia-alan kiristykselle. Se on tulevaisuus, johon kannattaa investoida.