EPP-ryhmän kannanotto turvapaikka- ja maahanmuuttoasioista

Johdanto

Joukkomuutto on maailmanlaajuinen ilmiö. Ihmiset liikkuvat maanosien välillä ja niiden sisällä sotien ja konfliktien, pelon, ilmastonmuutoksen, nälän ja paremman asuinpaikan toivossa.

Muuttoliike on ollut ja on jatkossakin yksi Euroopan sukupolvien välisiä haasteita ja mahdollisuuksia. Taloudellisen kehityksen taustalla olevat suuntaukset, väestörakenteen muutokset, liikenteen ja viestinnän globalisoituminen sekä naapurialueiden epävakaus merkitsevät sitä, että ihmiset pyrkivät jatkossakin tulemaan EU:hun hakemaan turvapaikkaa, parempaa elämää tai seuraamaan läheistä perhettään. Siksi on välttämätöntä, että Euroopan unioni toimii ennakoivasti löytääkseen tähän haasteeseen yhteisen eurooppalaisen vastauksen, jossa on tasapainossa erilaiset merkityksellisen solidaarisuuden ja vastuun muodot. Unionin olisi saatettava lainsäädäntökehyksensä ajan tasalle muun muassa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tehokkaan uudistuksen avulla, jotta se voisi vastata tähän haasteeseen kestävillä toimintalinjoilla, jotka ovat kansainvälisten yleissopimusten mukaisia ja joilla säilytetään vapaa liikkuvuus EU:n sisällä turvallisen ja tehokkaan ulkorajavalvonnan avulla. Geneven yleissopimus on edelleen pakolaisten suojelun kulmakivi, mutta sen noudattamisen parantaminen on välttämätöntä. Lisäksi on arvioitava perusteellisesti, onko yleissopimus sopiva 2000-luvulle, ja se voi johtaa sen nykyaikaistamiseen, jotta voidaan varmistaa, että se tarjoaa jatkossakin kestävän oikeudellisen kehyksen.

Viisi vuotta sitten Euroopan unioni joutui poikkeuksellisen haasteen eteen, kun sen rannoille saapui kahden vuoden aikana lähes kaksi miljoonaa ihmistä, jotka pakenivat sotaa, poliittista sortoa tai köyhyyttä tai etsivät uutta elämää taloudellisista syistä ja vaaransivat usein henkensä salakuljettajien käsissä matkalla Eurooppaan. Nopeasti kävi selväksi, etteivät jäsenvaltiot pysty yksin vastaamaan muuttoliikkeen haasteeseen ja että yhteisillä eurooppalaisilla ratkaisuilla olisi tuettava kansallisella tasolla toteutettavia tehokkaita käytännön toimenpiteitä. Toisen maailmansodan jälkeen suurimpien siirtymään joutuneiden ihmisvirtojen edessä on elintärkeää, että toimimme kollektiivisesti, päättäväisesti ja kiireellisesti.

Sittemmin on toteutettu useita toimenpiteitä, joilla on pyritty vastaamaan muuttoliikekriisin välittömään haasteeseen ja joilla on pyritty luomaan kaikki ne tärkeät rakennuspalikat, joita tarvitaan eurooppalaiselle lähestymistavalle, jolla varmistetaan vahvat rajat, oikeudenmukaiset ja nopeat menettelyt sekä kestävä järjestelmä, jolla pystytään ennakoimaan ongelmia.

Vaikka muuttopaineet EU:n ulkorajoilla ovat viime vuosina vähentyneet, nykyinen epävakaa tilanne Kreikan ja Turkin välisellä rajalla saattaa merkitä uuden muuttoliikekriisin alkua. EU:n on oltava paremmin valmistautunut käsittelemään kriisiä ja pitämään se hallinnassa huolimatta Turkin hallituksen yhteistyöhaluttomuudesta tässä suhteessa. Lähi-idän ja Afrikan turvallisuus- ja väestötilanne olisi myös otettava huomioon.

Etulinjan jäsenvaltiot kantavat suhteettoman suuren taakan. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi ne ovat tärkein maahantulotie Eurooppaan. Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden olisi toimittava vastuullisesti ja oltava solidaarisia niitä kohtaan.

EU:n maahanmuuttopolitiikassa on tehtävä ero suojelua hakevien ihmisten ja taloudellisista syistä tulevien maahanmuuttajien välillä. Vuonna 2018 kolmekymmentäyhdeksän prosenttia EU:n turvapaikanhakijoista sai myönteisen päätöksen ensimmäisessä oikeusasteessa. Tämä osoittaa, että suuri osa Euroopan turvapaikanhakijoista ei ole oikeutettu suojeluun.

Laillista maahanmuuttopolitiikkaa ja välineitä, erityisesti EU:n ulkopuolelta tulevien lahjakkuuksien houkuttelemiseksi, on kehitetty merkittävästi viime vuosina. Hyvin hallittu laillinen maahanmuutto on yksi keskeinen tekijä, jolla varmistetaan toimiva talousjärjestelmä, joka vastaa kehittyvien työmarkkinoiden tarpeisiin. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan vastata nykyisiin ja tuleviin osaamistarpeisiin ja varmistaa dynaaminen talous.

Vielä on kuitenkin tehtävä työtä, jotta voidaan luoda johdonmukainen ja kattava tapa etsiä molempia osapuolia hyödyttäviä keinoja ja tehdä yhteistyötä, jotta voidaan sekä hyötyä muuttoliikkeestä saatavista hyödyistä että vastata siihen liittyviin haasteisiin pitkällä aikavälillä.

Laittomien taloudellisista syistä tulevien maahanmuuttajien tulva uhkaa viedä resursseja, joita aidot turvapaikanhakijat tarvitsevat, kun he käyttävät hyväkseen joukkomuuttovirtoja ja hakevat kansainvälistä suojelua saapuessaan Eurooppaan. Vaikka turvapaikkahakemusten määrä on vähentynyt jo kolmantena peräkkäisenä vuonna, hakemuksia on edelleen vireillä yli 800 000 ja rajamenettelyjen käyttö on vähäistä. Tämä osoittaa, että hallinto- ja oikeusjärjestelmillä ei ole riittäviä valmiuksia käsitellä ihmisvirtaa, mikä voi johtaa turvapaikkaoikeuden väärinkäyttöön. Siksi EU:n ja jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle resurssiensa kohdentaminen niille, jotka todella tarvitsevat suojelua, ja tehtävä tiivistä yhteistyötä palauttamismenettelyjen nopeuttamiseksi.

Euroopalla on kaksinkertainen vastuu auttaa suojelun tarpeessa olevia tai humanitaarista apua tarvitsevia henkilöitä ja varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat monin tavoin solidaarisia keskenään. EU:n on kuitenkin myös autettava tarjoamaan apua ja suojelua ensisijaisesti kriisimaissa ja niiden lähialueilla.

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden olisi kansainvälisen oikeuden mukaisesti päätettävä, kenelle myönnetään suojelua Euroopassa. Jäsenvaltioilla säilyy yksinomainen toimivalta päättää siitä, kuka voi jäädä niiden alueelle ja kenen on palattava, ottaen huomioon myös jäsenvaltioiden ja koko unionin vastaanottokyvyn. Oikeutta suojeluun ei pitäisi tulkita ehdottomaksi oikeudeksi maahanmuuttoon, sillä sääntelemätöntä pääsyä Eurooppaan ei voida hyväksyä. Laillisten taloudellisista syistä tulevien maahanmuuttajien osalta on jokaisen jäsenvaltion yksinomainen oikeus päättää, haluaako se ottaa heitä vastaan, myöntää heille pääsyn työmarkkinoille ja jos haluaa, päättää, kuinka monta.

SEUT-sopimuksen 78 artiklassa määrätään yhteisestä turvapaikkapolitiikasta Geneven yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan mukaisesti.

Maahanmuuttoa koskeva keskustelu on vaikeaa ja usein polarisoitunutta, ja vivahteikkaille näkemyksille on vain vähän tilaa. EU:n ja asiaankuuluvien poliittisten toimijoiden on varmistettava, että poliittinen kehitys perustuu tosiasioihin ja että vankka viestintästrategia on käytössä hyvissä ajoin ennen tärkeitä maahanmuuttopoliittisia toimia. Niiden pitäisi saada aikaan mielekäs ja ennakoiva reaktio muuttoliikkeeseen liittyviin kriiseihin.

Coronavirus-kriisi on tuonut esiin haasteita, jotka liittyvät kansanterveyden suojeluun EU:ssa ja samalla henkilöiden vapaan liikkuvuuden häiriöiden välttämiseen pandemian aikana. EU:n on valmistauduttava riittävästi mahdollisen uuden koronavirusepidemian leviämisen estämiseen. Tähän voisi kuulua asianmukainen seulonta ulkorajoilla sekä maahantulon että maastapoistumisen yhteydessä, eristäminen, tartunnan saaneiden henkilöiden siirtäminen ja muut ennaltaehkäisevät toimet, jotka perustuvat terveysviranomaisten parhaisiin käytäntöihin. EU:n olisi suojattava ulkorajojaan erityisesti silloin, kun muuttovirrat lisääntyvät, erityisesti Keski- ja Itä-Välimeren reiteillä. Erityisen alttiita ovat maahanmuuttajat, jotka asuvat tiheään asutuissa tiloissa, joissa tauti voi levitä helposti.

Haavoittuvassa asemassa olevien suojelu - salakuljetuksen torjunta

Maahanmuuttajien salakuljettajat saavat valtavia taloudellisia hyötyjä hyödyntämällä ihmisiä ja vaarantamalla heidän henkensä. Tämä miljardien eurojen liiketoimintamalli on lopetettava. Tiedonvaihdon lisääminen, koordinoidut operatiiviset toimet ja sitoutuminen kolmansien maiden kanssa tukevat pyrkimyksiä varmistaa, että salakuljettajilla ei ole tilaa toimia.

Koska he muodostavat suuren osan erityistä huomiota tarvitsevista haavoittuvassa asemassa olevista henkilöistä, naisten erityistilanteeseen olisi kiinnitettävä huomiota heidän suojelemisessaan sukupuoleen perustuvalta väkivallalta. Tarvitaan naisille ja tytöille soveltuvaa infrastruktuuria ja asianmukaista koulutusta vastaanottoyksiköiden henkilökunnalle.

Europolilla on keskeinen rooli maahanmuuttajien salakuljetuksen torjunnassa. Europolin Euroopan maahanmuuttajien salakuljetuskeskus, jota Eurojustin työ tukee, on jo nyt keskeinen voimavara, mutta sitä voidaan edelleen vahvistaa. Molempien virastojen toimintaa haittaa vakava henkilöstön ja taloudellisten resurssien puute. Keskuksen päätehtävänä on tukea poliisi- ja rajaviranomaisia koordinoimaan erittäin monimutkaisia rajat ylittäviä salakuljetuksen vastaisia operaatioita. Tässä suhteessa Europolin toimeksiannon vahvistaminen on välttämätöntä.

Tiivis yhteistyö ja sitoutuminen kolmansien maiden kanssa on edelleen avainasemassa maahanmuuttajien salakuljetuksen estämisessä. Yksi askel tässä suhteessa on edistää tiedotus- ja valistuskampanjoita salakuljetuksen ja laittoman maahanmuuton riskeistä. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan estää tulevia maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuten lapsia, lähtemästä vaarallisille matkoille kohti EU:ta. EU:n rahoittamissa humanitaarisissa operaatioissa olisi jatkossakin otettava huomioon lasten erityistarpeet ja haavoittuvuus ja varmistettava heidän suojelunsa heidän siirtolaisuutensa aikana. Kaikkia EU:n ohjelmia on jatkettava keskeisissä lähtö- ja kauttakulkumaissa, ja ne olisi toteutettava osana johdonmukaista strategiaa kolmansien maiden kanssa.

EU:n olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa - erityisesti Afrikassa - auttaakseen salakuljettajien torjunnassa ja edistääkseen valmiuksien kehittämistä näissä maissa tehokkaan turvapaikkalainsäädännön, lainvalvonnan ja rajaturvallisuuden alalla, mutta myös koulutuksen ja sosiaalipolitiikan kaltaisilla aloilla. Yhteistyössä kolmansien maiden kanssa on noudatettava kansainvälisiä yleissopimuksia ja kunnioitettava perusoikeuksia.

Euroopan komission olisi vuosittain arvioitava EU:n maahanmuuttopolitiikkaa, mukaan lukien mahdolliset työntö- ja vetotekijät. Arviointien yhteydessä olisi ehdotettava poliittisia muutoksia, joilla salakuljettajien liiketoimintamalli voidaan tehokkaasti murtaa.

Unionin rajojen suojelu: Keskeiset toimet

Euroopan raja- ja rannikkovartiovirasto on virstanpylväs Euroopan rajavalvonnan historiassa. Täysimittaisen Euroopan raja- ja rannikkovartiostojärjestelmän perustaminen tekee jäsenvaltioiden ja unionin välisen vastuunjaon ja solidaarisuuden periaatteista totta. Virasto valvoo tiiviisti EU:n ulkorajojen suojelua, ja sen olisi tuettava ulkorajojen valvontaan liittyvien unionin toimenpiteiden soveltamista, kun taas jäsenvaltioilla säilyy ensisijainen vastuu ulkorajojensa valvonnasta omien kansallisten etujensa ja kaikkien jäsenvaltioiden laajemman edun mukaisesti. Se pyrkii tunnistamaan nopeasti kaikki turvallisuusuhat ja puuttumaan niihin tiiviissä yhteistyössä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joiden alueella sen edustajat toimivat.

Uuden toimeksiannon myötä EBCGA:n roolia ja toimintaa on laajennettu merkittävästi, jotta jäsenvaltioille voidaan tarjota tehokkaampaa ja mielekkäämpää tukea. Viraston vakituinen henkilöstö yli kaksinkertaistuu, ja virasto voi hankkia omaa kalustoa ja käyttää sitä rajaoperaatioissa lyhyellä varoitusajalla. Virastolle olisi varmistettava vankempi rahoitus, jotta se voi nopeasti saavuttaa täyden 10 000 hengen vakinaisen miehistönsä ja hankkia tarvittavan kaluston. Useiden jäsenvaltioiden kanta vähentää EBCGA:n henkilöstöä ja rahoitusta on tältä osin erittäin huolestuttava.

EBCGA on olennainen tekijä Euroopan ulkorajojen tehokkaan suojelun varmistamisessa. Pysyvä 10 000 rajavartijan ja -henkilöstön joukko-osasto olisi sen vuoksi toteutettava mahdollisimman nopeasti ja saatettava toimintakuntoon mieluiten ennen vuotta 2024.

Jotta EBCGA voisi toimia ja olla tehokas, jäsenvaltioiden on täytettävä lupauksensa, jotka koskevat henkilöresursseja ja teknisiä välineitä EU:n ulkorajojen tehokasta suojelua varten. EBCGA:n rekrytointikysymykset olisi käsiteltävä mahdollisimman pian - meidän on tehtävä korkeasti koulutettujen ammattilaisten kannalta houkuttelevammaksi hakeutua virastoon. On varmistettava, että virastolla on käytettävissään tarvittavat laitteet ja teknologia, jotta se voi täyttää tehtävänsä tyydyttävällä tavalla. Viraston sisäiset prosessit ja organisaatio on tarkistettava, jotta varmistetaan, että se pystyy toimimaan optimaalisella tasolla.

Tietojärjestelmien yhteentoimivuutta, maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmää ja ETIAS-järjestelmää koskevien sääntöjen hyväksymisen jälkeen on otettu käyttöön useita tehostettuja rajavalvontavälineitä jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon lisäämiseksi. Eurodac- ja VIS-järjestelmien uudistus olisi saatava nopeasti päätökseen, jotta voidaan korjata tietopuutteet ja sokeat kulmat ja torjua henkilöllisyyspetoksia.

Euroopan parlamentin ja neuvoston on saatava nopeasti aikaan kaikki sitä koskeva lainsäädäntö, jotta tehdyt lainsäädäntöpäätökset voidaan panna täysimääräisesti täytäntöön rajavalvonnan tehostamiseksi. EBCGA:ta on seurattava jatkuvasti ja sen toimintaa on analysoitava, jotta sen tarpeita voidaan tarvittaessa arvioida uudelleen.

Kaikilla rajavalvontaan osallistuvilla oikeus- ja sisäasioiden virastoilla olisi oltava riittävä rahoitus, jotta voidaan varmistaa niiden päivittäinen toiminta ja kyky suojella EU:n ulkorajoja.

EU:n ulkorajojen tehokas suojelu on edellytys Schengen-alueen moitteettomalle toiminnalle ja väliaikaisten sisärajatarkastusten poistamiselle. Jäsenvaltiot säilyttävät kuitenkin oikeutensa ottaa käyttöön väliaikaisia sisärajatarkastuksia, joita olisi tehtävä vain poikkeuksellisesti ja oikeasuhteisesti rajoitetuksi ajaksi. Kaikki tällaiset toimenpiteet olisi peruutettava heti, kun sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat poistuvat.

Palauttamisen ja takaisinoton parantaminen

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tehokas täytäntöönpano ja Schengen-alueen turvaaminen kulkevat käsi kädessä EU:n ulkorajojen tehokkaan suojelun sekä niiden kolmansien maiden kansalaisten tehokkaan palauttamispolitiikan kanssa, joilla ei ole laillisia perusteita jäädä EU:hun.

Jäsenvaltioiden, Euroopan komission ja EBCGA:n jatkuvista ponnisteluista huolimatta palautusaste ei ole läheskään tyydyttävä.

Palauttamisen lisääminen edellyttää jäsenvaltioilta ja kolmansilta mailta lisätoimia. Jäsenvaltioiden palauttamisjärjestelmien on toimittava koordinoidusti. Keskeisiä toimenpiteitä ovat muun muassa kolmansien maiden kansalaisten tilanteen aktiivinen seuranta koko palautusmenettelyn ajan ja se, miten he noudattavat palautusvelvoitettaan, jotta voidaan estää pakeneminen ja toissijainen siirtyminen ja lisätä apua yhteistyöhaluisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka haluavat lähteä vapaaehtoisesti.

Palauttamisdirektiivin uudelleenlaadinta on saatettava päätökseen. Säilöönottoa ja vaihtoehtoisia säilöönottomuotoja koskeviin sääntöihin on tehtävä kohdennettuja muutoksia, jotta voidaan estää pakeneminen ja tehostaa palauttamista. Tarvittaessa säilöönoton on oltava mahdollista mahdollisimman lyhytaikaista, ja sitä on käytettävä ja ylläpidettävä vain maastapoistamisjärjestelyjen ajan.

Schengenin tietojärjestelmän täysimääräinen täytäntöönpano palauttamista varten on myös avainasemassa, sillä se tehostaa rajamenettelyjä ja estää toissijaista liikkumista.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten palauttamisviranomaisten olisi hyödynnettävä täysimääräisesti EBCGA:n uutta palauttamista koskevaa toimeksiantoa ja otettava huomioon sen laajentaminen sekä sisäisiin että ulkoisiin ulottuvuuksiin, myös palauttamista edeltäviin ja sen jälkeisiin toimiin.

Palauttamisvaltuutuksen ulkoisen ulottuvuuden osalta viraston olisi hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia välineitä ja valmiuksia luodakseen vipuvaikutusta yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa palauttamisen alalla. Tämän on oltava osa johdonmukaista uutta "Afrikka-strategiaa".

Kukin Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtio on Cotonoun sopimuksen puitteissa sitoutunut palauttamaan ja ottamaan takaisin kaikki Euroopan unionin jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä ja ilman tarpeettomia viivytyksiä. Tämä sitoumus ei ole tuottanut parempia tuloksia tällä alalla. Tämän vuoksi vaadimme, että EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön maahanmuuttoon liittyvien näkökohtien täytäntöönpanokelpoisuutta parannetaan, ja annamme tukemme uudelle EU:n ja AKT-maiden väliselle kumppanuudelle.

Sekä takaisinottovälineitä koskevien neuvottelujen että niiden täytäntöönpanon olisi perustuttava vahvaan ja johdonmukaiseen viestiin siitä, että EU ja sen jäsenvaltiot odottavat asianomaisen kolmannen maan tekevän yhteistyötä. Tämä voi tarkoittaa laajemman poliittisen vipuvaikutuksen soveltamista. Hiljattain muutettu viisumisäännöstöasetus palvelee tätä tarkoitusta.

Yhteistyön olisi oltava molempia osapuolia hyödyttävää, ja sen olisi perustuttava "enemmän enemmän vastaan enemmän" -periaatteeseen, jonka mukaan lähtö- ja kauttakulkumaiden lisäponnistelut palkitaan lisääntyneellä yhteistyöllä ja lisätuella. Tämän vuoksi kaikki asiaankuuluvat EU:n politiikat, välineet ja välineet, mukaan lukien kauppasopimukset, kehitysapu, laillinen maahanmuutto ja viisumipolitiikka, olisi yhdistettävä kolmansien maiden yhteistyöhön maahanmuuton ja palauttamisen/palauttamisen alalla laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi ja laittomien maahanmuuttajien palauttamiseksi lähtömaahansa. Yhteistyön tasoa olisi tarkasteltava säännöllisesti näiden välineiden ajantasaistamiseksi tarpeen mukaan. Lähtö- ja kauttakulkumaiden riittämättömän yhteistyön pitäisi johtaa yhteistyön ja tuen vähenemiseen, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa humanitaariseen apuun, jonka tavoitteena on ihmishenkien säilyttäminen, kärsimysten ehkäiseminen ja lievittäminen sekä ihmisarvon säilyttäminen luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä.

Palauttamistoimeksiantonsa sisäisen ulottuvuuden osalta viraston olisi edelleen parannettava yhteistä palautusfoorumia tietojen keräämistä, analysointia, suunnittelua ja yhteisten toimien järjestämistä varten, jotta helpotettaisiin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä erityisesti palauttamis- ja takaisinottomenettelyjen järjestämisessä ja täytäntöönpanossa.

On ratkaisevan tärkeää, että palauttamispäätökset voidaan tunnustaa vastavuoroisesti ja että tähän tarkoitukseen on saatavilla rahoitusta. Palauttamisen tehokkuutta voidaan parantaa vain, jos koordinointia lisätään ja pyritään eurooppalaiseen lähestymistapaan.

Hiljattain annetulla asetuksella, joka koskee maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden eurooppalaisen verkoston perustamista, on tarkoitus parantaa entisestään EU:n kykyä koordinoida ja hyödyntää kolmansiin maihin lähetettyjä yhteyshenkilöitä, jotta voidaan vastata tehokkaammin unionin ensisijaisiin tavoitteisiin maahanmuuton alalla, joita ovat laittoman maahanmuuton ehkäiseminen ja torjuminen, paluun helpottaminen ja laillisen maahanmuuton hallinta.

Yhdessä uudessa EBCGA-asetuksessa säädettyjen EBCGA:n paluuyhteyshenkilöiden ja kolmansissa maissa toimivien Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilöiden kanssa ILO:n pitäisi johtaa tehokkaaseen toimintaan kolmansissa maissa ja antaa heille mahdollisuus painostaa operatiivisella tasolla jäsenvaltioiden esittämien konkreettisten palauttamis- tai takaisinottopyyntöjen perusteella.

Tarkoituksenmukainen yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä

Nykyinen yhteinen turvapaikkajärjestelmä on pidettävä esityslistan kärjessä ja sitä on uudistettava kattavasti, jotta se voi toimia asianmukaisesti kaikkina aikoina ja jotta se pystyy vastaamaan tuleviin muuttoliikekriiseihin ja maailmanlaajuisiin muuttoliikesuuntauksiin. Laittomien rajanylitysten estäminen on yhdistettävä vankkaan järjestelmään, jolla turvapaikanhakijoita hallinnoidaan EU:n alueella, jotta voidaan varmistaa Schengen-alueen kestävyys.

Eurooppalaisten sääntöjen puuttumisen vuoksi useimmat hakemukset käsitellään Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) mukaan edelleen vain viidessä jäsenvaltiossa.

EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, joka kestää kriisejä, ja Schengen-järjestelmä, joka kestää kriisejä, ovat yhteisen eurooppalaisen tulevaisuutemme keskeisiä edellytyksiä.

Ratkaisu Dublin-asetukseen, jossa vahvistetaan perusteet ja mekanismit sen määrittämiseksi, mikä EU:n jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, on yksi kestävän yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän edellytyksistä.

Toimiva yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä edellyttää, että solidaarisuus on kaiken EU:n maahanmuuttoa koskevan lähestymistavan ytimessä.

EU:n olisi varmistettava, että tulevassa mallissa valtaosa turvapaikanhakijoiden hakemuksista tehdään unionin ulkopuolella tai unionin ulkorajoilla tai jäsenvaltion kauttakulkualueella ennen hakijan maahantuloa koskevan päätöksen tekemistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää tutkittavaksi ottamisen edellytysten tutkimisesta tai asiasisällön tutkimisesta, mikä mahdollistaisi sen, että tällaiset hakemukset voitaisiin ratkaista ulkorajalla tai alueellisilla maihinnousualustoilla tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Uudistetussa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän uudistuksessa olisi varmistettava, että jäsenvaltiot ottavat kohtuullisen vastuun solidaarisuus- ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Lasten etua on arvioitava ja se on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa heitä koskevissa toimissa ja päätöksissä, ja samalla olisi varmistettava jokaisen lapsen oikeus tulla kohdelluksi ennen kaikkea lapsena.

Yhtenäisiä turvapaikkasääntöjä suunniteltaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon, että on monimutkaista estää väärinkäytökset, kuten kansainvälistä suojelua hakevien turvapaikanhakijoiden harjoittama turvapaikanhakutoiminta, sillä turvapaikanhakijoiden toissijainen liikkuvuus johtuu vastaanotto-olosuhteiden lisäksi jossain määrin myös taloudellisista tekijöistä ja tuttujen kulttuurisukulaisuuksista kohdemaissa, ja samalla kannustaa kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä jäämään sen jäsenvaltion alueelle, jossa suojelu on alun perin myönnetty. Tällaisilla säännöillä olisi varmistettava, että tällaiset liikkeet eivät häiritse uudistetun Dublin-järjestelmän toimintaa ja että jäsenvaltiot noudattavat niitä täysimääräisesti.

Toimiva yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta, sillä se on EU:n muuttoliikettä koskevan lähestymistavan ytimessä. Uudistetun yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän pitäisi antaa jäsenvaltioille mahdollisuus muodostaa osa EU:n kehystä, jossa saapuvat turvapaikanhakijat jaetaan oikeudenmukaisesti niiden kesken ja siten lievennetään paineita, jotka kohdistuvat valtioihin, joihin turvapaikanhakijat saapuvat ensimmäisenä. Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät halua osallistua tähän kehykseen, on annettava merkittävä ja konkreettinen panos muunlaisen merkityksellisen solidaarisuuden kautta. Jäsenvaltioiden välistä uudelleensijoittamista koskevalla EU:n kehyksellä olisi varmistettava, että kaikki kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevat hakijat voivat nauttia täysimääräisesti ja nopeasti suojeluoikeuksistaan siinä jäsenvaltiossa, johon heidät siirretään, ja samalla estettävä se, että hakijat, jotka todennäköisesti saavat kielteisen päätöksen hakemukseensa, siirretään toiseen jäsenvaltioon ja että heidän oleskelunsa unionissa pitkittyy näin ollen tarpeettomasti.

EU:n olisi osana johdonmukaista Afrikka-strategiaa jatkettava keskustelua Välimeren molemmin puolin sijaitsevista alueellisista maihinnousualustoista, joissa turvapaikanhakijat voidaan ottaa turvallisesti vastaan ja heidän hakemuksensa voidaan arvioida tehokkaasti, arvokkaasti ja inhimillisesti. Tällaisia alueellisia maihinnousualustoja voisivat ylläpitää EASO ja EBCGA, mikä ei vaikuttaisi uudistetun Dublin-järjestelmän moitteettomaan toimintaan.

Jokaisella Välimeren alueella sijaitsevalla turvallisella maalla, sekä EU:n jäsenvaltioilla että kolmansilla mailla, on oma roolinsa etsintä- ja pelastusoperaatioissa. Aluksesta poistumisen olisi tapahduttava kansainvälisen oikeuden mukaisesti, vaikka se tapahtuisi EU:n alueen ulkopuolella.

Henkien pelastaminen merellä on sekä kansainvälisen että unionin oikeuden mukainen oikeudellinen velvoite, mutta ennen kaikkea inhimillinen teko ja solidaarisuus vaarassa olevia kohtaan. Jäsenvaltioiden on sekä yksinään että toimiessaan EU:n jäsenvaltioina tai asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla noudatettava kansainvälisen oikeuden ja unionin oikeuden normeja auttaessaan merihädässä olevia henkilöitä. Etsintä- ja pelastusoperaatioita suorittavien alusten on noudatettava asiaa koskevaa kansainvälistä ja unionin oikeutta ja noudatettava toimivaltaisen pelastustoiminnan koordinointikeskuksen antamia ohjeita sekä tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten ja Frontexin kanssa maahanmuuttajien turvallisuuden takaamiseksi.

EU:n ja Turkin välinen sopimus vähensi merkittävästi Eurooppaan kohdistuvaa maahanmuuttopainetta tämän vuoden alkuun asti. Tekemällä vastaavia sopimuksia kauttakulkumaiden ja lähtömaiden kanssa voidaan estää laitonta maahanmuuttoa ja samalla suuri määrä maahanmuuttajia voi saada taloudellista tukea lähtö- tai kauttakulkumaista. EU:n pakolaisjärjestely Turkissa on antanut lähes 1,7 miljoonalle syyrialaiselle tukea päivittäisiin perustarpeisiin, ja yli 500 000 pakolaislasta on tuettu koulunkäynnissä. Siirtolaisväestön massiivinen ja järjestäytynyt painostus Kreikan ja Turkin rajalla sekä Kreikan saarilla on kuitenkin jo jonkin aikaa ollut erittäin huolestuttavaa, minkä vuoksi tilanne saarten kriisipesäkkeissä on vastaanotto-olosuhteiden kannalta kestämätön. Paine maarajoilla voi johtaa väkivaltaan. EU:n olisi tehostettava toimiaan, jotta Turkki noudattaisi EU:n ja Turkin välisestä sopimuksesta johtuvia sitoumuksiaan.

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän sääntöjen lujittamisella ja yhdenmukaistamisella pitäisi myös varmistaa, että kohtelu on EU:ssa suhteellisesti ottaen tasapuolista, ja vähentää tarpeettomia vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelevat tulemaan EU:hun.

Määrittävien viranomaisten kyky tutkia kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tiukasti ja oikeudenmukaisesti riippuu monista tekijöistä, jotka liittyvät niiden sisäiseen organisaatioon, resursseihin ja toimintaan. Nopeiden ja tehokkaiden turvapaikkamenettelyjen kannalta keskeistä on turvapaikkajärjestelmien etupainotteisuus, päätöksenteon laatuun investoiminen ensimmäisessä oikeusasteessa antamalla toimivaltaisille viranomaisille riittävästi resursseja, kouluttamalla niiden henkilöstöä sekä antamalla keskeiset menettelylliset takeet, joiden avulla hakijat voivat esittää kaikki hakemuksensa osat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

EASO:n rooli on ratkaisevan tärkeä, kun on kyse jäsenvaltioiden tukemisesta kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyssä ja turvapaikkahakemusten käsittelystä vastaavien työntekijöiden kouluttamisessa. Tuki ja tiedotus olisi ulotettava koskemaan ilman huoltajaa olevia ja erillään asuvia lapsia heidän etunsa mukaisesti. EASO:n on kiireellisesti oltava täysivaltainen virasto, jolla on tarvittavat toimivaltuudet ja resurssit.

Täysivaltaisena virastona EASO:lle olisi annettava valtuudet antaa asiantuntijatukea jäsenvaltioille paikan päällä ilman henkilöllisyystodistusta matkustavien henkilöiden alkuperämaiden tunnistamisessa.

Nopeutettu tutkintamenettely ja rajamenettely ovat välttämättömiä välineitä, joiden avulla voidaan käsitellä tehokkaasti hakemukset, jotka ovat selvästi vilpillisiä, ilmeisen perusteettomia tai joita ei voida ottaa käsiteltäväksi, ja niiden olisi sen vuoksi oltava pakollisia osia tulevassa eurooppalaisessa turvapaikkapolitiikassa, jossa olisi myös asetettava etusijalle suoraan ulkorajoilla tai Euroopan ulkopuolella jätetyt turvapaikkahakemukset.

On tutkittava tarkemmin alueellisten järjestelyjen tarkistamista maihinnousupaikkojen määrittämiseksi, jotta etulinjan valtiot eivät olisi yksin vastuussa merellä pelastettujen henkilöiden maihinnoususta ja jatkokäsittelystä.

Uudelleensijoittaminen

Uudelleensijoittaminen on turvallinen ja laillinen vaihtoehto suojelua tarvitsevien ihmisten laittomille ja vaarallisille matkoille ja osoitus eurooppalaisesta solidaarisuudesta EU:n ulkopuolisia maita kohtaan, jotka ottavat vastaan suuria määriä sotaa tai vainoa pakenevia henkilöitä. Jäsenvaltioiden olisi edelleen päätettävä, kuinka monta henkilöä uudelleensijoitetaan EU:n sisällä. Jäsenvaltioiden jatkuva sitoutuminen uudelleensijoittamiseen turvallisena ja laillisena väylänä EU:hun vahvistaa, että se on edelleen yksi keskeisistä välineistä, joiden avulla kansainvälistä suojelua tarvitsevat ihmiset voivat saapua EU:hun hallitusti, hallitusti, turvallisesti ja arvokkaasti. Samalla EU:n olisi lisättävä suojeluvastuuta kokonaisuudessaan, mutta myös kansainvälisen yhteisön olisi lisättävä vastuuta, koska se on tällä hetkellä jaettu epätasaisesti maailmanlaajuisella tasolla. Tämänsuuntaista kehitystä olisi edistettävä YK:n pakolaisfoorumin pohjalta, jossa kansainvälisen vastuunjaon periaate olisi pantava täytäntöön konkreettisesti.

Laillinen maahanmuutto

Maahanmuuton älykäs hallinta edellyttää paitsi politiikkaa, jolla puututaan laittomiin maahanmuuttovirtoihin ja varmistetaan suojelu sitä tarvitseville, myös ennakoivaa politiikkaa, joka perustuu kestäviin, avoimiin ja helppokäyttöisiin laillisiin väyliin, joista hyötyvät sekä Eurooppa että lähtömaat.

Eurooppa on ikääntyvä maanosa, jonka työikäinen väestö vähenee ja jonka odotetaan vähenevän 18 miljoonalla ihmisellä seuraavan vuosikymmenen aikana. Lisäksi EU:n työmarkkinoilla vaadittavien taitojen muutokset vuosina 2012-2025 osoittavat, että korkeasti koulutettujen työntekijöiden tarve kasvaa (68 miljoonasta 83 miljoonaan eli +23 prosenttia). Jäsenvaltioiden olisi arvioitava uudelleen sosiaali- ja perhepolitiikkansa, jotta ne voivat vastata näihin muutoksiin ja auttaa koko EU:ta kohtaamaan nämä uudet realiteetit.

EU:n on parannettava maahanmuuttosääntöjä ja tutkittava keinoja houkutella sekä ruumiillista työvoimaa että korkeasti koulutettuja laillisia maahanmuuttajia ja yrittäjiä, jotka voivat täyttää avoimet työpaikat ja vauhdittaa talouskasvua. EU:n on uudistettava EU:n sinistä korttia ja pohdittava pitkäaikaisia, lyhytaikaisia ja kausiviisumeja, jotka voivat osaltaan parantaa työvoimatilannetta sekä Euroopassa että lähtömaissa. Jäsenvaltioiden toimivaltaa tällä alalla on kunnioitettava, ja jäsenvaltiot määrittelevät työmarkkinoilleen pääsyn edellytykset.

Laillisesta maahanmuutosta on tultava osa yleistä keskustelua muiden aiheiden ohella kolmansien lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa siitä, miten tehdä yhteistyötä muuttovirtojen hallinnassa. EU:n olisi edistettävä pk-yritysten yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä ja ajettava investointijärjestelmää pelkän tuen sijaan.

Olisi pohdittava, miten EU:n kehystä laillisen maahanmuuton ja erityisesti työvoimaperusteisen maahanmuuton hallitsemiseksi voitaisiin muuttaa muun muassa ottamalla mallia muiden maiden, kuten Kanadan, kehittämistä onnistuneista pistepohjaisista malleista ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksien osalta.

Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuminen

Katsomme, että EU:n kehitysapua ja ulkopolitiikkaa koskevassa strategiassamme on otettava huomioon myös maahanmuuttopolitiikka. Euroopan komission olisi otettava tämä huomioon kehittäessään uutta "Afrikka-strategiaa" sekä kattavaa strategiaa Lähi-itää varten. EU:n olisi useammin tarjottava apua vastaanottavalle maalle laittoman talousmuuttoliikkeen estämiseksi. Yksi EU:n avustuspolitiikan yleistavoitteista on myös oltava muuttoliikkeen perimmäisten syiden, kuten väestörakenteellisten haasteiden, korjaaminen. Sen vuoksi olisi keskityttävä auttamaan vakaiden instituutioiden kehittämistä Euroopan lähialueella kestävän yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi.

Muuttoliikeongelman ratkaiseminen sen ytimessä edellyttää kumppanuutta Afrikan kanssa, jonka tavoitteena on Afrikan mantereen merkittävä sosioekonominen muutos sen periaatteita ja tavoitteita kunnioittaen. Tämä ei edellytä ainoastaan kehitysrahoituksen lisäämistä, vaan myös toimia sellaisten uusien puitteiden luomiseksi, jotka mahdollistavat sekä afrikkalaisten että eurooppalaisten yksityisten investointien huomattavan lisäämisen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon ja erityisesti koulutukseen, terveydenhuoltoon, infrastruktuuriin, innovointiin, hyvään hallintotapaan ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Lisäksi olisi otettava huomioon vuoden 2018 korkean tason Afrikka-Eurooppa-foorumin opetukset, sillä niissä korostetaan, miten hyödyntää hyödyntämätöntä innovaatiopotentiaalia ja digitalisaatiota tulevan kehityksemme tärkeinä mahdollistajina.

On olennaisen tärkeää työskennellä kumppanimaiden kanssa joustavuuden ja vakauden edistämiseksi sekä työpaikkojen ja mahdollisuuksien luomiseksi sekä maahanmuuttajille ja pakolaisille että vastaanottaville yhteisöille.

EU:n on hyödynnettävä EU:n Afrikka-rahastosta tähän mennessä saatuja kokemuksia ja jatkettava Afrikan mantereella tehtyä työtä. Sen olisi täydennettävä rahastoa vuodeksi 2020 jäsenvaltioiden ja Euroopan komission rahoitusosuuksilla ja määriteltävä samalla tarkat tarpeet.

EU:n toimilla olisi pyrittävä edistämään paikallisyhteisöjen ja -alueiden taloudellista kehitystä ja siten vähentämään muuttopaineita parantamalla potentiaalisten ja/tai palaavien maahanmuuttajien taitoja ja työllistettävyyttä.

EU:n laajentumispyrkimykset Länsi-Balkanilla ja EU:n aktiivinen naapuruuspolitiikka auttavat laajentamaan vaurauden aluetta ja lujittamaan oikeusvaltioperiaatetta ja ovat siten tehokkaita ennaltaehkäiseviä välineitä muuttovirtojen hallinnan parantamiseksi. EU:n ja sen itä- ja etelärajoilla sijaitsevien maiden välisen tehostetun strategisen ja operatiivisen yhteistyön olisi oltava olennainen osa näitä toimia.

Kotouttaminen

Vaikka EU voi SEUT-sopimuksen 79 artiklan 4 kohdan nojalla tarjota kannustimia ja tukea jäsenvaltioiden toimia, kotouttaminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Viime vuosien muuttovirrat ovat vahvistaneet tarvetta tehokkaisiin politiikkoihin kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseksi.

Kotouttaminen on osallistavan, yhtenäisen ja vauraan yhteiskunnan edellytys. Ymmärrämme, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, ja niiden arvojen kunnioittamisen, joille unioni on rakennettu, on oltava olennainen osa kotouttamisprosessia.

Kehotamme jäsenvaltioita omaksumaan kotouttamista koskevan uuden lähestymistavan, jossa keskitytään sosiaaliseen osallisuuteen ja työmarkkinoille osallistumiseen, tarjotaan kieli- ja kotoutumiskursseja, keskitytään erityisesti naispuolisiin maahanmuuttajiin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja puututaan kaupunkighettojen haasteisiin. Kotouttaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä valtavirtaisten että kohdennettujen toimenpiteiden avulla on olennainen tekijä, jolla edistetään yleistä yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta Euroopassa, ja se on myös tärkeä tekijä minimoitaessa mahdolliseen rikolliseen toimintaan ja radikalisoitumiseen liittyviä riskejä.

Oikeusvaltioperiaate ja perusoikeudet, kuten sananvapaus, miesten ja naisten yhtäläiset oikeudet sekä uskonnollisten yhteisöjen välinen kunnioitus ja vuoropuhelu, ovat arvomaailmamme olennaisia osia, ja kaikkien, myös maahanmuuttajien, on kunnioitettava niitä. Emme voi sallia rinnakkaisia yhteiskuntia, joissa unionin perusarvoja heikennetään järjestelmällisesti, ja meidän on tehostettava kaikkien tällaisten ääri-ideologioiden torjuntaa.

Kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistuminen on ratkaisevan tärkeää, ja vaikka jäsenvaltioiden toimivaltaa kotouttamistoimien osalta kunnioitetaankin, tällaisilla kaikkia laillisesti maassa oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia koskevilla toimenpiteillä olisi edistettävä osallisuutta eristämisen sijaan ja tehtävä yhteistyötä alueviranomaisten kanssa, joilla on keskeinen rooli kotouttamisprosesseissa.