Taloudellinen lukutaito finfluencereiden aikakaudella

20 sekunnin videolla kerrotaan, mihin säästöjäsi kannattaa sijoittaa. Se näyttää itsevarmalta, kiillotetulta ja ehkä jopa "datan" tukemalta. Miljoonat katsovat sen. Jotkut seuraavat sitä ja luottavat siihen. Jotkut menettävät rahaa.

Tämä ei ole enää poikkeus. Siitä on tulossa osa jokapäiväistä elämää.

Vaikka olemme yhä tietoisempia sosiaalisen median riskeistä, jotka ulottuvat verkkokiusaamisesta väärään tietoon, digitaalisen tilan taloudellinen haavoittuvuus jää suurelta osin huomiotta.

Kehotamme ihmisiä ottamaan vastuun taloudellisesta tulevaisuudestaan. Samaan aikaan he altistuvat yhä enemmän digitaaliselle ympäristölle, joka on nopeasti muuttuva, vakuuttava ja usein epäselvä. Tuloksena on kasvava kuilu niiden päätösten, joita ihmisten odotetaan tekevän, ja niiden välineiden välillä, joita heillä on käytettävissään päätösten tekemiseen.

Taloudellinen haavoittuvuus ei ole marginaalinen ongelma. Euroopan unionissa vain joka viidennellä kansalaisella on korkeatasoinen talousosaaminen. Tämä tarkoittaa, että useimmat eurooppalaiset tekevät säästö-, luotto- ja investointipäätöksiä ymmärtämättä täysin niihin liittyviä riskejä.

Samaan aikaan altistuminen piilomainonnalle, väärälle informaatiolle ja yhä kehittyneemmille petoksille, jotka usein perustuvat tekoälyyn ja väärennöksiin, kasvaa nopeasti. Lopputulos on yksinkertainen: ihmisillä on vähemmän valtaa, he ovat alttiimpia ja siten myös alttiimpia lankeamaan ansoihin.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentissa PPE-ryhmä on pitänyt tärkeänä, että se esittää säästö- ja sijoitusunionin puitteissa mietinnön rahoitusalan lukutaidosta ja niin sanottujen finfluencerien roolista. Tavoitteena on luoda eurooppalainen vastaus, joka on kunnianhimoinen, käytännöllinen ja mitattavissa ja jossa keskitytään todellisiin päätöksiin ja haasteisiin, joita ihmiset kohtaavat jokapäiväisessä elämässään.

Finanssilukutaito ei ole ylellisyyttä eikä asiantuntijoiden niche-aihe. Kyse on vapaudesta ja turvallisuudesta. Kun ihmiset eivät pysty vertailemaan kustannuksia, ymmärtämään riskejä, erottamaan luotettavaa tietoa piilomarkkinoinnista tai tunnistamaan verkkopetoksia, heidän itsenäisyytensä heikkenee.

Eikä tämä haavoittuvuus ole yksin. Sitä vahvistaa tapa, jolla taloudellista tietoa nykyään kulutetaan.

Nykyään olemme oikeutetusti huolissamme väärennetyistä uutisista politiikassa ja keskitymme yhä enemmän digitaalisiin ja mediataitoihin; talouslukutaitoon on suhtauduttava yhtä kiireellisesti. Rahoituspäätöksillä, koskivatpa ne sitten säästöjä, eläkkeitä tai sijoituksia, on yhtä todellisia seurauksia.

Tämä on hyväksymämme mietinnön tavoite. Siinä vastataan siihen, miten ihmiset kohtaavat nykyään taloudellista tietoa ja miten se on muuttumassa.

Ensinnäkin talousvalistusta on pidettävä elämäntaitona. Se olisi aloitettava varhain, mutta se ei voi päättyä kouluun. Tärkeimmät taloudelliset päätökset tehdään myöhemmin, kun siirrytään työmarkkinoille, otetaan lainaa, ostetaan asunto tai suunnitellaan eläkettä. Oppimisen on siksi seurattava ihmisiä läpi koko elämän, ja sitä on tuettava kouluissa, työpaikoilla ja EU:n laajuisissa aloitteissa.

Toiseksi koulutus ei yksin riitä, vaan meidän on myös suojeltava ja yksinkertaistettava. Avoimuuden lisäämiseksi laaditut rahoitussäännöt johtavat liian usein monimutkaiseen järjestelmään, jossa tavalliset ihmiset eivät pysty liikkumaan. Finanssilukutaito ei voi korvata sijoittajansuojaa. Jos haluamme, että yhä useammat eurooppalaiset säästävät paremmin ja sijoittavat turvallisesti, meidän on varmistettava, että järjestelmä on ymmärrettävä kaikille.

Kolmas ja ehkä kiireellisin haaste on digitaalinen ympäristö ja "finfluencerit". Sosiaalisesta mediasta on tullut erityisesti nuoremmille sukupolville pääsy rahoitusalan tietoihin. Tämä luo mahdollisuuksia osallisuudelle, mutta myös vakavia riskejä.

Yksi sisällöntuottaja voi selittää taloudelliset peruskäsitteet selkeästi, mutta toinen voi mainostaa riskialttiita tuotteita paljastamatta kaupallisia intressejä. Katsoja ei aina näe tätä eroa, ja raja koulutuksen ja mainonnan välillä on usein häilyvä.

Meidän on kuitenkin tehtävä selväksi, että tavoitteena ei ole hiljentää tekijöitä tai rajoittaa innovointia. Tarkoituksena on nostaa standardeja. Tämä tarkoittaa maksullisen sisällön selkeää merkitsemistä, rehellisiä ja näkyviä riskivaroituksia, vahvempaa valvontaa huijauksia vastaan ja parempaa yhteistyötä verkkoalustojen kanssa. Se tarkoittaa myös sen tunnustamista, että alustat eivät voi itse olla puolueettomia kanavia, kun kyseessä on taloudellinen vahinko.

Verkkomaailman on oltava paikka, jossa ihmisiä informoidaan ja suojellaan, ei johdeta harhaan tai käytetä hyväksi. Taloudellinen sisältö ei ole vain yksi verkkoviihteen luokka. Se vaikuttaa todellisiin päätöksiin, joilla on todellisia seurauksia.

Jos teemme tämän väärin, mikään määrä valistusta ei riitä. Ja jos jätämme digitaalisen ympäristön huomiotta, mikään määrä sääntelyä ei riitä.